Elintapamuutos

Elintapamuutos on välttämätön, jotta kestävä kehitys ei tyystin keikahda kestävyyskriisin puolelle. Tämä ei tapahdu kuplassa, vaan todellisuus ja tulevaisuus rakentuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, toistemme kanssa yhteiskunnassamme, maailmassamme, systeemissä, jossa elämme!

Elintapamuutoksia ja systeemimuutosta on turha asettaa vastakkain. Molemmat tukevat toisiaan. Elintapojen muuttaminen paitsi vähentää hiilijalanjälkemme myös auttaa muuttamaan sosiaalisia normeja. Tämä taas edesauttaa tarvittavia poliittisia päätöksiä.

Niklas Kaskeala Twitterissä, @NiklasKaskeala, 21.1.2021


Tämä systeemisyys avautuu kun tarkastelee maailmaa kokonaisuutena, jonka osana olemme. Niitä miljoonia vuorovaikutussuhteita ja riippuvuuksia toisistamme ja maailmastamme. Systeemisen ajattelun (kokonaisuuksien kautta osien ja järjestelmän hahmottamisen) kehittäminen on oleellista maailmankuvan muutoksessa myös kohti kestävämpää elintapaa. 

Tarvitsemme empatian ohjaamaan ja tukemaan eettistä kasvua ja erityisesti tarvitsemme tiedon liittämistä tunteisiin ja keholliseen kokemukseen maailmaamme. Unohtamatta kriittistä havainnointa ja tarkastelua, jonka avulla haastamme käsityksiämme olevasta, merkityksellistämme ja uudistamme maailmankuvaamme ja tulevaisuuden visioitamme.

Elintapamuutos vaatii toimintaa ja tekoja sekä yksilötasolla että systeemitasolla: elintapojen muutos ja järjestelmämuutos ovat vuorovaikutteisia toistensa kanssa ja ne ovat saman kolikon kaksi puolta. Käytännön tapoja, joilla elintapamuutos toteutetaan, ovat muutokset yhteiskunnan rakenteissa, hallinnolliset ja politiikan toimet, kuten verotus, lainsäädäntö ja muu sääntely, sosiaaliset ja kulttuuriset vaikuttamistoiminnot, kuten koulutus, suositukset ja erilaiset kannustimet sekä henkilökohtaiset ja välittömät toimenpiteet, kuten tavat, rutiinit ja käyttäytyminen. Nämä kaikki toimivat toinen toistaan tukien ja vaikutusta lisäten. 

Oheinen kuva avaa elintapamuutoksen mekanismeja ja foorumeita. Kuva: Marika Kaipainen. Toteutus: Image oy, 2021. 

Vaikka lupaavia käytäntöjä on valtavasti ja ymmärrys siitä miten nämä mekanismit toimivat yhteen on selkeä, silti varsin harva kokee kohtuullisen ja kestävän elintavan yhtenä kokonaisuutena ja näkökulmana. Se kärsii lähestymistavoista, joissa korostetaan liikaa yhtä menetelmää tai teemaa ja kokonaisuus pirstaloituu. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja planeetaaristen rajojen huomioon ottaminen ei kaikesta tiedosta ja ymmärryksestä huolimatta aina toteudu, vaan tulokulma hallitsee ja ajattelu keskittyy liian usein mm. tyypillisiin kulutusaluejakoihin, merkittävyysmittareihin tai kohdennettuihin suoriin ratkaisuihin. Keskitymme nykyhetkeen tulevaisuuden kustannuksella.

Näiden rinnalle tulisi nostaa arvostusten ja muutoksen näkökulmaa, jossa keskiössä ovat kokonaisvaltainen hyvinvointi, kohtuullinen elintapa ja kestävä ja vastavuoroinen luontosuhde.

Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.

                                                      Mahatma Gandhi

Muuttuminen on voimavaroja kuluttava prosessi, joka ei ehkä onnistu pelkällä "nyt muutun" -toteamuksella. Prosessin tarkasteleminen voi auttaa ymmärtämään miksi muutoksen alkuun pääseminen, muutosprosessissa eläminen ja tavoitteiden saavuttaminen voi tuntua hankalalta. Muutos on prosesseja, joissa jokin tulee - muuttuu toisenlaiseksi kuin oli. Käyttäytymisellä tarkoitetaan toimintaa ja reagointia ulkoisiin ärsykkeisiin tai olosuhteiden muutoksiin. Käyttäytyminen näkyy muille ja pystymme vaikuttamaan siihen. Miten voimme ymmärtää käyttäytymistä ja sen muutosta?


Luento: Käyttäytymisen muutoksen ymmärtäminen. 

Pilvikki Absetz, PsT, Dosentti, Johtaja, Collaborative Care Systems Finland


Muutokseen ja käyttäytymisen muuttamiseen on monta teoriaa ja välineitä sekä satoja ellei tuhansia self help -oppaita, joista ammentaa itselleen sopivaa apua ja vahvistusta. On hyvä, että muutokseen on monta polkua, onhan ilmiö moninainen. Me kaikki käytämme useita eri teorioita. Emme vaan ole niistä tietoisia tai emme ole pysähtyneet niitä ajattelemaan.

Käyttäytymisen muutoksen kannalta on olennaista, että pystymme määrittelemään tarkasti mihin tai mistä muutosta haetaan. Elintapamuutoksen kohdalla tämä tarkoittaa varsin isoa määrää ja erilaisia näkökulmia. On siis paljon mistä valita kohtuullistamisen näkökulmasta. Iso mittakaava on hyvä pitää mielessä, mutta se voi myös helposti musertaa laajuudellaan ja kestävyyskriisin näkökulmasta kovin monella tavalla. Siksi on tärkeää pitää mukana ja muistaa ne pienemmätkin teot. 

Muutosteorioiden kipupisteet jakautuvat kolmeen eri kohtaan: ennen aikomusta muutoksesta, mahdollinen muutos ja muutosaikeen/muutoksen jälkeen. Mitä toimintamme, käyttäytymisen muutokseen aikeiden toteutuminen, vaatii? 

Useissa teorioissa katsotaan muutoksen vaativan kolmea edellytystä, alkulähdettä: 

  1. Kyvykkyyttä eli psykologisia tai fyysisiä kykyjä ja taitoja toteuttaa haluttua käyttäytyminen (Capability), Kyvykkyys tarkoittaa kokemusta siitä, että osaa asiansa ja on aikaansaava tekemisissään. Kyvykkääksi itsensä tunteva uskoo pystyvänsä suoriutumaan annetuista tehtävistä. Koetun kyvykkyyden on todettu olevan suorassa yhteydessä lopputulokseen.
  2. Tilaisuuden eli sellaisen fyysisen ja sosiaalisen ympäristö, joka mahdollistaa halutun käyttäytymisen (Opportunity). Olemme parhaimmillamme, kun saamme ja koemme kannustusta ja tukea ja meidät huomioidaan. Kuuluminen turvalliseen ja kannustavaa yhteisöön lisää tätä kokemusta.
  3. Motivaatiota eli meidän valikoituneita motiiveja, jotka edesauttavat tai estävät halutun käyttäytymisen ja muutoksen toteuttamiseen (Motivation).  Motiiveilla tarkoitetaan tarpeita, haluja, viettejä tai palkkioita ja rangaistuksia. Motiivit ovat päämääräänsä suuntautuneita ja ne ovat tiedostettuja tai tiedostamattomia tavoitteita. Motivaatio on siis motiivien aikaansaama tila, kokemus - tavoitetila. Olennaista on koemmeko tavoitteet omiksemme.

Jos jokin näistä puuttuu, muutos ei etene, solju. Käyttäytymiseemme vaikuttavat siis sekä ympäristö (tilannetekijät) että meidän ominaisuutemme. Muutokseen voi myös suhtautua oppimisprosessina, uusien käyttäytymismallien ja asenteiden oppimisprosessina. Oppiminen on verkkaista ja välillä tulee otettua myös takapakkia. Epäonnistumisista oppii. Ne ovat luonnollinen osa muutosta ja oppimisprosessia.

Tulokulma ei ole passivoiva ja kuuriluontoinen, vaan sellainen, jonka voi implementoida omaan elämään ilman ostamista/kuluttamista. Ajatusmaailman muutos. Ei sysätä tätä vastuuta päättäjille, vaan kaikki voivat lähteä mukaan. Meille on opetettu esimerkiksi ravintoympyrää vuosien ajan, mutta tulokset ihmisten arjessa ovat aika vähäisiä. Valistus on tärkeää, mutta jos halutaan iso muutos, jokaisen pitää saada henkilökohtainen oivallus, ja siitä syntyvää oikeaa motivaatiota.

Maijo

Miksi muutos ei onnistu, miksi emme onnistu, vaikka on tietoa, ymmärrystä ja halua - tahtotila ja merkityksellinen aloite? 

Koska joskus vain käy niin. Koska arvot eivät ole pyrkimyksiä, eivätkä sanoja tai sloganeita, vaan keskustelua etiikasta ja siitä miten eletään ja toimitaan yhdessä ja erikseen, suhteessa itseesi, toisiin ja koko maailmaan. 

Ihmisiä ei voi käskyttää muuttumaan; emme muutu tai muuta toimintaamme käymättä jatkuvaa vuoropuhelua itsemme, toistemme ja ympäristömme kanssa. Paino on sanalla jatkuva, koska joka päivä voit valita ja tehdä toisin. Tässä lepää uudentavan oppimisen ydin.

  • Ole utelias, suhtaudu avoimin mielin asioihin ja ole itsesi paras ystävä matkallasi tulevaisuuteen.
  • Salli itsellesi erehdykset ja epäonnistumiset, älä pelkää kokeilla uusia asioita.
  • Joka päivä voit valita toisin, muuttaa jotain tai antaa olla. Opimme uusia asioita ja taitoja läpi elämän eikä kukaan ole koskaan valmis, ei edes maailma.
  • Mitä tästä seuraa? On hyvä kysymys, kun pohdimme omaa toimintaamme kasvattajina ja opettajina. 

Miten määrittelet painopisteen tavaravaurauden ja sosiaalisen vaurauden välillä?

Ja lopulta -

Aina voi mennä metsään ja aloittaa siitä mistä kaikki on lähtöisin ja syntynyt ja mihin meillä jokaisella tulee olla hyvä ja vastavuoroinen suhde. Niin siis todella mennä metsään, luontoon - vaikka jäkälän luo.

Willamon mukaan juuri ihmisten tapa erottaa itsensä muusta luonnosta on yksi syy ympäristökriiseihin. Ihmisistä ja eläimistä puhutaan erikseen, ja luontoa pidetään paikkana, johon voi vain mennä. Todellisuudessa me olemme eläimiä muiden joukossa ja luonnossa joka ikinen hetki.

- On samantekevää, ollaanko kauppakeskuksessa vai kuusimetsässä. Me hengitämme happea ja olemme luonnonlakien alaisia, Willamo selittää.

- Luonto ei saastu, se saastutetaan. Ilmasto ei lämpene, se lämmitetään.

Siinä on valtava ero. Vaikka teknologisella kehityksellä on tärkeä rooli maapallon pelastamisessa, se ei yksin riitä. Ajattelutavan ja maailmankuvan on muututtava.

Risto Willamo, Yliopisto-lehti 10/2020

Vastavuoroinen ja merkityksellinen luontosuhde on kestävän, kohtuullisen ja uudentavan elintavan perusta. Jokaisella meistä on luontosuhde. 

Millainen sinun luontoyhteys on? Luontoyhteys kertoo, miten luonto ilmenee elämässäsi, mikä on luonnon merkitys ja arvo sinulle. Luontosuhde vaikuttaa myös siihen, miten kohtelemme luontoa ja suhtaudumme ympäristöön.


Luontoa ei voi tuottaa: se on, ja sen monimuotoisuutta pitää kunnioittaa ja vaalia. Samalla kunnioitamme itseämme ja suhdettamme luontoon. Olemme osa luontoa. Se ei ole sinua tai minua varte se on. Luonnolla on itseisarvo, elämämme perusta.

Mitä paremmin tunnemme oman kehon, aistiaparaattimme ja sen toiminnan, ehkä jopa eläimellisyytemme - luontomme, sitä kautta ja sen paremmin pystymme ymmärtämään, että on myös toisenlaisia tapoja havainnoida ympäristöä ja olla vuorovaikutuksessa. Tämän ymmärtäminen lisää empatiaa muita olioita ja luontoa kohtaa.

Luonto pääsee lähelle ja pääsee luontoaan lähelle. 

Tietoiseen läsnäoloon!