Elintapamuutos

Elintapamuutos on välttämätön, jotta kestävä kehitys ei tyystin keikahda kestävyyskriisin puolelle. 

Elintapamuutoksia ja syysteemimuutosta on turha asettaa vastakkain. Molemmat tukevat toisiaan. Elintapojen muuttaminen paitsi vähentää hiilijalanjälkemme myös auttaa muuttamaan sosiaalisia normeja. Tämä taas edesauttaa tarvittavia poliittisia päätöksiä.

Niklas Kaskeala@NiklasKaskeala, 21.1.2021

Elintapamuutos vaatii toimintaa ja tekoja sekä yksilötasolla että systeemitasolla: elintapojen muutos ja järjestelmämuutos ovat vuorovaikutteisia toistensa kanssa ja ne ovat saman kolikon kaksi puolta. Käytännön tapoja, joilla elintapamuutos toteutetaan, ovat muutokset yhteiskunnan rakenteissa, hallinnolliset ja politiikan toimet, sosiaaliset ja kulttuuriset vaikuttamistoiminnot sekä henkilökohtaiset ja välittömät toimenpiteet, kuten tavat, rutiinit ja käyttäytyminen. Nämä kaikki toimivat toinen toistaan tukien ja vaikutusta lisäten. (1)

Oheinen kuva avaa elintapamuutoksen mekanismeja ja foorumeita. 

Kuva: Marika Kaipainen. Toteutus: Image oy, Marika Tynnilä. 2021. Mukaillen: Bridging the gap: the role of equitable low-carbon lifestyles Communicating lifestyle change, United Nations Environment Programme (UNEP) Emissions Gap Report, s. 71, 2020.

Vaikka lupaavia käytäntöjä on valtavasti ja ymmärrys siitä miten nämä mekanismit toimivat yhteen on selkeä, silti varsin harva kokee kohtuullisen ja kestävän elintavan yhtenä kokonaisuutena ja näkökulmana. Se kärsii lähestymistavoista, joissa korostetaan liikaa yhtä menetelmää tai teemaa ja kokonaisuus pirstaloituu. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja planeetaaristen rajojen huomioon ottaminen ei kaikesta tiedosta ja ymmärryksestä huolimatta aina toteudu, vaan tulokulma hallitsee ja ajattelu keskittyy liian usein mm. tyypillisiin kulutusaluejakoihin, merkittävyysmittareihin tai kohdennettuihin suoriin ratkaisuihin. Keskitymme nykyhetkeen tulevaisuuden kustannuksella.

Näiden rinnalle tulisi nostaa arvostusten ja muutoksen näkökulmaa, jossa keskiössä ovat kokonaisvaltainen hyvinvointi ja luontosuhteen päivittäminen.

Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.

                                                      Mahatma Gandhi

Muuttuminen on voimavaroja kuluttava prosessi, joka ei ehkä onnistu pelkällä "nyt muutun" -toteamuksella. Prosessin tarkasteleminen voi auttaa ymmärtämään miksi muutoksen alkuun pääseminen, muutosprosessissa eläminen ja tavoitteiden saavuttaminen voi tuntua hankalalta. Muutos on prosesseja, joissa jokin tulee - muuttuu toisenlaiseksi kuin oli. Käyttäytymisellä tarkoitetaan toimintaa ja reagointia ulkoisiin ärsykkeisiin tai olosuhteiden muutoksiin. Käyttäytyminen näkyy muille ja pystymme vaikuttamaan siihen. Miten voimme ymmärtää käyttäytymistä ja sen muutosta?

Muutokseen ja käyttäytymisen muuttamiseen on monta teoriaa ja välineitä sekä satoja ellei tuhansia self help -oppaita, joista ammentaa itselleen sopivaa apua ja vahvistusta. On hyvä, että muutokseen on monta polkua, onhan ilmiö moninainen. Me kaikki käytämme useita eri teorioita. Emme vaan ole niistä tietoisia tai emme ole pysähtyneet niitä ajattelemaan.

Käyttäytymisen muutoksen kannalta on olennaista, että pystymme määrittelemään tarkasti mihin tai mistä muutosta haetaan. Elintapamuutoksen kohdalla tämä tarkoittaa varsin isoa määrää ja erilaisia näkökulmia. On siis paljon mistä valita kohtuullistamisen näkökulmasta. Iso mittakaava on hyvä pitää mielessä, mutta se voi myös helposti musertaa laajuudellaan ja kestävyyskriisin näkökulmasta kovin monella tavalla. Siksi on tärkeää pitää mukana ja muistaa ne pienemmätkin teot. 

Muutosteorioiden kipupisteet jakautuvat kolmeen eri kohtaan: ennen aikomusta muutoksesta, mahdollinen muutos ja muutosaikeen/muutoksen jälkeen. Mitä toimintamme, käyttäytymisen muutokseen aikeiden toteutuminen, vaatii?

Useissa teorioissa katsotaan muutoksen vaativan kolmea edellytystä, alkulähdettä: 1. Kyvykkyys, eli psykologiset tai fyysiset kyvyt ja taidot toteuttaa käyttäytyminen (Capability), 2. Tilaisuudet eli se fyysinen ja sosiaalinen ympäristö, joka mahdollistaa käyttäytymisen (Opportunity) ja 3. motivaation eli ne harkitut ja automaattiset mekanismit, jotka aktivoivat tai estävät käyttäytymisen ja muutoksen toteuttamiseen (Motivation). Jos jokin näistä puuttuu, muutos ei etene, solju. Ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavat siis sekä ympäristö (tilannetekijät) että hänen omat ominaisuutensa. Tätä synteesiä käyttäytymisen alkulähteistä kutsutaan käyttäytymisen muutospyöräksi COM-B-malliksi (4, 5, 6).

Elintapamuutoksen mekanismit ja foorumit sovitettuna käyttäytymisen muutospyörään.

Kuva: Marika Kaipainen mukaillen Käyttäytymisen muutospyörä (2,3,4). Toteutus: Image oy, Marika Tynnilä. 2021.

Tässä mallissa on kuvattu elintapamuutoksen mekanismeja ja foorumeita. Elintapamuutoksen ytimessä on muutoksen ja käyttäytymisen alkulähde: meidän omat välittömät tapamme ja mahdollisuudet vaikuttaa ja muuttaa elintapojamme. Näitä ovat ne tiedot ja taidot sekä vahvuutemme ja sinnikyytemme toteuttaa muutokseen tarvittavat prosessit. Tähän sisältyy myös harkinta ja valintamme, johon kuuluu tietoinen suunnitteleminen ja arvioiminen (käsitykset siitä, mikä on hyväksi ja pahaksi) sekä myös tavat ja rutiinit, automatisoituneet ja rutinoituneet tunnereaktiot, halut, tarpeet, yllykkeet, estot sekä refleksit. Toki ytimessä on myös ympäristömme tarjoamat tilaisuudet, kuten aika, resurssit, paikat, ideat ja toteutumismahdollisuudet. Siellä ovat myös vuorovaikutukseen perustuvat tilaisuudet, sosiaaliset vihjeet ja kulttuuriset normit siitä miten asioista ajatellaan.

Seuraavalla kehällä on vaikuttamistoiminnot eli se kapasiteetti minkä muodostamme yhdessä sosiaalisesti ja kulttuurisesti. Näitä ovat tiedon ja ymmärryksen lisääminen ja välittäminen, myönteisten ja kielteisten tunteiden herättäminen tai toiminnan virittäminen keskustelun ja vuorovaikutuksen avulla, keinojen lisääminen ja esteiden vähentäminen niin, että mahdollisuudet osallistua paranee ja tilaisuudet toimia lisääntyvät, yhteiset säännöt, moraalihorisotti ja toinen toisillemme esimerkkinä ja muutosvoimana oleminen. 

Uloin taso on rakenteisiin liittyvä, suuren skaalan taso. Tähän kuuluvat lakien asettaminen ja muuttaminen, hallinnolliset säädökset ja toimintaperiaatteet, verotukselliset keinot ja muu sääntely, palveluiden määrä, monipuolisuus, laatu, saatavuus jne., fyysisen ja sosiaalisen ympäristön suunnittelu ja käytön ohjaus sekä tuotantoon ja siihen liittyvät ohjauskeinot. 

Tulokulma ei ole passivoiva ja kuuriluontoinen, vaan sellainen, jonka voi implementoida omaan elämään ilman ostamista/kuluttamista. Ajatusmaailman muutos. Ei sysätä tätä vastuuta päättäjille, vaan kaikki voivat lähteä mukaan. Meille on opetettu esimerkiksi ravintoympyrää vuosien ajan, mutta tulokset ihmisten arjessa ovat aika vähäisiä. Valistus on tärkeää, mutta jos halutaan iso muutos, jokaisen pitää saada henkilökohtainen oivallus, ja siitä syntyvää oikeaa motivaatiota.

Maijo

Muutokseen voidaan suhtautua oppimisprosessina, uusien käyttäytymismallien ja asenteiden oppimisprosessina. Oppiminen on verkkaista ja välillä tulee otettua myös takapakkia. Epäonnistumisista oppii. Ne ovat luonnollinen osa muutosta ja oppimisprosessia. Muutosprosessi voidaan käsittää alla olevien vaiheiden avulla. Muutosprosessi ei kuitenkaan välttämättä etene tässä järjestyksessä ja usein ihminen työstää useitakin vaiheita samanaikaisesti.

Tässä muutoksen vaiheiden esimerkkinä ajanvietekuluttaminen.

Harkintavaihe: Pohdiskele kuluttamisen roolia ja merkitystä identiteetillesi ja persoonallisuudellesi. Arvioi sitten kuluttamisen rooli uudelleen - minkälainen ihminen olet ilman, että kulutat? Vaikuttaako kuluttaminen negatiivisesti elämääsi? Kun listaat kuluttamisen hyvät ja huonot puolet, kummat korostuvat enemmän?

Valmisteluvaihe: Valmisteluvaiheessa on tärkeää miettiä, mitä hyötyjä kuluttamisen lopettaminen sinulle antaa. Valmisteluvaiheessa kannattaa päättää oma tavoite: halutko vähentää radikaalisti vai vähentää kohtuudella?

Jos kyseessä on kuluttaminen, joka on addiktio, jolla paikkaat jotain elämässäsi, on kuluttamista hyvä pohtia todella vakavasti. Ostelu/shoppailu voi tutkitusti kehittää shoppailuriippuvuuden. Riippuvuus kehittyy lähinnä siitä, miltä aivoissa tuntuu ostoksilla endorfiinien ja dopamiinin vapautuessa. Ajan myötä näistä tunteista voi tulla riippuvaiseksi. Jopa 10-15 prosenttia väestöstä voi olla alttiita näille tunteille. Et siis ole yksin.

Toimintavaihe: Mikä on tavoitteesi? Aseta kuluttamisen rajat. Ostos/kulutuspäiväkirja on hyvä apu tässä. Päiväkirjasta voit tarkkailla omaa kulutustasi. Päiväkirja kannustaa pohtimaan ja ymmärtämään kulutustottumuksiasi ja niiden vaikutuksia. Kirjaamalla ylös viikoittain mitä olet kuluttanut, saat todellisen läpileikkauksen ostoskoristasi, jonka sisältö voi yllättää. Kirjaa kaikki ostoksesi, ja arvioi mikä oli tarpeellista ja mikä ei. Kuinka monta ostostapahtumaa annat itsellesi luvan tehdä viikossa/kuukaudessa? Toimintavaiheessa on tavoitteena saada kuluttamiseen ja ostamiseen liittyvät ajatukset, tunteet ja käyttäytyminen hallintaan. Mieti, mitkä ajatukset ja käyttäytymismallit tuottavat sinulle onnistumisia ja jatka niiden vahvistamista.

Ylläpitovaihe: Tavoitteena on ongelmaa laukaisevien yllykkeiden eli riskitilanteiden hallinta. Kauppakeskuksen sijaan mene kirjastoon, museoon tai luontopolulle. Ylläpitovaiheestakin voi vielä olla hyvä pitää ostospäiväkirjaa. Oleellista on tarpeen ja halun erottaminen. Sitoutuminen kohtuukulutukseen ei välttämättä ole vaikeaa.

Repsahdus on valitettavan välttämätöntä, tai ainakin siihen on hyvä varautua. On hyvä miettiä miten suhtautuu repsahduksiin. Repsahduksia tulee, kun tahto tutisee, uupumus iskee ja sosiaalinen paine on suuri. Vanhat shoppailun toimintamallit ohjaavat käyttäytymistämme, ne ovat tuttuja ja väsyneenä huomaamatta saattaa hakea piristystä ostaen. Repsahdukseen suuntautuminen kuin oppimiskokemukseen auttaa suuntaamaan tavoitetta kohti, eikä vatvomaan pettymystä. 

Miksi muutos ei aina onnistu, vaikka on tietoa, kykyjä ja tahtotila? Ihmisiä ei voi käskyttää muuttumaan; emme muutu tai muuta toimintaamme käymättä jatkuvaa vuoropuhelua itsemme, toistemme ja ympäristömme kanssa. Paino on sanalla jatkuva, koska joka päivä voit valita toisin.

"Mitä tästä seuraa?" on hyvä kysymys, kun pohdimme omaa toimintaamme.

Willamon mukaan juuri ihmisten tapa erottaa itsensä muusta luonnosta on yksi syy ympäristökriiseihin. Ihmisistä ja eläimistä puhutaan erikseen, ja luontoa pidetään paikkana, johon voi vain mennä. Todellisuudessa me olemme eläimiä muiden joukossa ja luonnossa joka ikinen hetki.

- Luonto ei saastu, se saastutetaan. Ilmasto ei lämpene, se lämmitetään.

Siinä on valtava ero. Vaikka teknologisella kehityksellä on tärkeä rooli maapallon pelastamisessa, se ei yksin riitä. Ajattelutavan ja maailmankuvan on muututtava.

Risto Willamo, Yliopisto-lehti 10/2020