Kohtuukulutuskasvatus

Kohtuullisuutta ja kohtuutta on hankala mitata. Ne pakenevat määritelmiä ja antavat itsestään subjektiivisen kuvan. Miten olla kohtuullinen, voiko kohtuullisuutta määritellä ja verrata, ja mitä siitä seuraa, kun kohtuullisuutta määritellään ja verrataan?

Kohtuukulutus määrittelee itsensä ja vertautuu kestävän kehityksen tavoitteiden ja kestävyyskriisin kautta. Sen kautta mitä tavoittelemme ja sen, minkä uhatessa tavoitteemme murenevat. Näiden tavoitteiden ja kriisin väliset alati muuttuvat suhteet ja eri näkökulmat, systeemiset riippuvuussuhteet ja tapauskohtaisuus, ovat kohtuukulutuksen ydin.

On hyvä painottaa, että kohtuukulutuksessa ei ole kyse luopumisesta tai uhrautumisesta, koska luopumista ja uhrautumista on oikeastaan suuren osan ajastaan käyttäminen työhön, erossa oleminen rakkaistaan ja yhteisöstään sekä luonnonvarojen ylikulutus. Tätä kohtuukulutus pyrkii puuttumaan. 

Filosofi Eero Ojasen ajattelussa kohtuus liittyy oikeaan mittaan, oikeaan paikkaan ja ihmisenä olemisen osaan. Nykyisessä kulutuskulttuurissa etsitään jatkuvasti oikeaa mittaa joidenkin ääripäiden väliltä: Kuinka paljon vaatteita on riittävästi? Kuinka monta asuinneliötä on kohtuullista? Tietenkin voisi ajatella, että oikea mitta on kullekin ihmiselle sopiva määrä. Mutta...

Rajallisella maapallolla ja vuorovaikutteisessa yhteisössä ihmisen oikea mitta ei kuitenkaan ole yksilön asia. Ojasen mukaan oikean mitan löytäminen liittyy ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen. Kohtuus on ihmisen paikka maailmassa. Kohtuullista on siis, että kulutus pysyy luonnon kantokyvyn rajoissa.

Luontosuhteen lisäksi kohtuus liittyy ihmisten välisiin suhteisiin. Ojasen mukaan sanat 'kohta' ja 'kohtuus' liittyvät etymologisesti saaliin jakamiseen ja siihen, että jokainen on saanut oman osansa yhteisestä saaliista. Kohtuullinen viittaa siis oikeudenmukaiseen jakoon. Miten ja keiden kesken yhteiset luonnonvarat ja niiden kulutusmahdollisuudet pitäisi jakaa? Mikä on jokaisen 'oma osa' ja millä perusteilla se päätetään?

Education is the most powerful weapon which you can use to change the world.

Nelson Mandela

Ase on inhottava vertaus, mutta koulutus on parhaimmillaan yhtä tehokas kuin ase on pahimmillaan. Koulutus ja kasvatus voi muuttaa kaiken - lopullisesti. 

Miksi?

Joka päivä kulutamme aikaa, itseämme, toisiamme ja monia luonnonvaroja. 

Kuluttaminen on osa elämäämme. Teemme päivittäin tiedostettuja ja tiedostamattomia kulutusvalintoja ja -päätöksiä. Tarvitsemme tietoa, ymmärrystä ja yhteistyötä, jotta voimme tehdä itsemme, toistemme ja ympäristömme kannalta parempia päätöksiä ja tekoja. 

Miten?

Tehdään muutos, kaiken muutos. Tehdään se huomioimalla mitä meillä on, eikä mikä meiltä puuttuu. Huomioidaan se mitä me tarvitsemme, eikä mitä haluamme.

Halujen ja tarpeiden erojen tarkastelu avaa meille mahdollisuuden tarkastella kulutusta kriittisesti ja pohtia, mistä sen vähentäminen kannattaisi aloittaa. Vaikka kulutusyhteiskunnassa markkinoinnin ja mainonnan "tarve syötö" pyrkii häivyttämään halun ja tarpeen eroa, voi yksilö pyrkiä tiedostamaan tarpeensa ja päämääränsä sekä erottamaan ne haluista ja keinoista. Kohtuukulutuksen idea on tukea tätä. Tähän kasvaminen jo varhaislapsuudesta on tärkeää.

Tarpeiden ja halujen erojen pohtiminen vie yllättävän pian arvojen jäljille ja filosofisten peruskysymysten äärelle. Mitä on hyvä elämä? Millaisia arvoja on tämän taustalla? Tarpeiden ja halujen erojen pohdinta myös kyseenalaistaa kulutuskulttuurin antamia vastauksia näihin kysymyksiin. Jos kulutuksen vähentäminen nostetaan yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi, on syytä käydä laajamittaista ja monitasoista yhteiskunnallista keskustelua näistä kysymyksistä.

Mieti millaisia arvoja, mieltymyksiä, tarpeita ja haluja on sinun arkisten valintojesi taustalla. Kohtuukulutuksen ja kohtuukulutuskasvatuksen avain löytyy niistä. 

Avaa yllä oleva muistilapupu (linkki). 

TEHTÄVÄ: 

• Tee lista sinulle kaikkein tärkeimmistä asioista elämässä. Tyyliin: Läheiset (voit eritellä lapset, puoliso, sisko, veli, vanhemmat, jne.). Oma koti. Terveys. Pyöräily. Ruoanlaitto. Neulominen... jne.
• Pidä listaa päivittäisistä toimistasi ja rutiineistasi 3 päivän ajan. Tyyliin: Heräsin, olin väsynyt (pirteä, iloinen, jne.). En ehtinyt syödä aamiaista. Pyöräilin töihin...
• Vertaa viikon kuluttua näitä kahta listaa. Merkkaa arvojesi mukaiset tekemiset ja arvojasi vastaamattoman tekemisesi.  Näkyvätkö tärkeimmät asiat arjessa?

Hyvän elämän juoni kiteytyy kahteen asiaan - luonnon elinvoimaisuuteen ja elämän arvokkaaksi kokemiseen. Ilman näitä kahta meillä ei ole mitään.

Arto O. Salonen

Sitran Kestäyyden eettiset ulottuvuudet -hanke pureutui kestävyyskysymyyksiin etiikan näkökulmasta ja toi esille siihen liittyviä moraalisia haasteita. Hankeen jatkona ja keskustelua vauhdittamaan julkaistiin verkkoartikkelisarja Merkintöjä eettisyydestä. Näihin kannattaa tutustua!

Kulutuksen vähentäminen on yksi kestävyyskriisin taltuttamisen strategia, joka kyseenalaistaa jatkuvan kasvun ideologian, keinot ja niiden järkevyyden. Se kritisoi taloudellisen ajattelutavan ja materiaalisuuden korostuneisuutta. Strategian suurin potentiaali ja samalla suurin haaste on, että se vaatii arvojen ja ajattelutapojen muuttamista.

Kohtuullinen ja kestävä tulevaisuus vaatii rohkeutta, motivaatiota ja kykyä uudistaa elintapoja, ottaa puheeksi ja luoda uusia toimintatapoja ja kohdata vallitseva tila. Oman, tietoisen muutokseen kautta avautuu omia arvoasetelmia ja kenties pinttyneitä tapoja, joita tiedostamisen jälkeen voi muuttaa. Se miten ajattelemme, tunnemme ja koemme näkyy lopulta toiminnassamme.

Kasvattajina voimme antaa sen mitä meillä on. On siis muututtava itse, jotta voi olla ja toimia muutoksen voimana ja apuna ympäristössään. On tunnustettava, ettemme tiedä ja osaa kaikkea yksin ja on panostettava oppimiseen ja tekemiseen yhdessä toisten kanssa. On ryhdyttävä ekososiaalisesti sivistämään itseä. 

Ekososiaalisesti sivistynyt ihminen ymmärtää omien oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa riippuvan toisten ihmisten ja luonnon hyvinvoinnista eli hänen maailmasuhteensa rakentuu myötätunnosta, kohtuullisuudesta, kyvyistä tasavertaiseen vuorovaikutukseen sekä seuraamustietoisesta käyttäytymisestä. Ekososiaalinen sivistys on kuvaus kestävästä kulttuurista, johon pyritään inhimillisen kasvun kautta. Alla sama ilmaistuna kuvana. 

Kuva: Marika Tomu Kaipainen

Ekososiaaliseen tiedostamiseen havahtuminen.

Kuva: Marika Tomu Kaipainen

TEHTÄVÄ:

Tallenna vastauksesi myös itsellesi.

Tässä Raisa Forsterin (filosofian tohtori, dosentti) luento ekososiaalisesta ihmis- ja oppimiskäsityksetä.

Luennon jälkeen vastaa Raisan kysymyksiin. Tallenna vastaukset myös itsellesi.

TEHTÄVÄ:

Yhden ihmisen pohdinnat, valinnat ja päätökset vaikuttavat melko vähän maapallon kokoluokassa, mutta niiden painoarvo on valtava yksilölle. 

Kun kerrot ajatuksistasi, valinnoistasi ja päätöksistäsi ja niiden vaikutuksista perheelle ja ystäville, koulussa ja töissä, voit saada heidätkin toimimaan parempien päätösten puolesta. Vaikutus kasvaa keskustelu keskustelulta. Vuorovaikutuksen ja esimerkin voimaa ei pidä aliarvioida; sen kautta opimme lähes kaiken elämässämme, esimerkiksi hymyn. 

Maapallo ja ihmiskunta eivät tarvitse syyllistämistä vaan motivaatiota, rohkeita ideoita ja ratkaisuja, uskoa tulevaisuuteen. Pieni syyllistyminen ei kuitenkaan ole pahasta; se kertoo meille, että ajattelemme ja pohdimme, olemme valmiita muutokselle.

Vuorovaikutustaitojen ja keskusteluvalmiuksien kehittäminen on keskeisessä asemassa helpottaessamme kohtuullisten elintapojen juurtumista ja siirtymistä kohtuulliseen elämäntapaan aikakaudella, jolla tietoa on saatavilla kaikkialla ja kaikille. Tämä vaikuttaa myös kasvatukseen ja opetukseen. Kasvattajilta, vanhemmilta ja opettajilta kaikissa kasvatus- ja koulutusympäristöissä vaaditaan valmiuksia ohjata, opettaa ja kasvattaa lapsia ja nuoria niiden arvojen ja käyttäytymisen omaksumiseen ja haltuunottoon, joita tarvitaan siirtymässä kohti kohtuullista ja kestävää elintapaa. 

Elämän merkityksellisimmät asiat eivät liity tavaroihin - vaan ihmisiin, eli...

• Avoimet kysymykset ohjaavat kertomaan tilanteesta, ajatuksista ja tunteista. Ne luovat keskustelulle pohjan. Avoimet kysymykset alkavat sanoilla mitä, miten, miksi, kuinka, kuka, milloin, missä, miksi, millä tavalla ja kerro.
• Myötäeläminen ja empatian osoittaminen on yksinkertaisimmillaan silmiin katsomista ja tarkkaavaista kuuntelua ja välillä hyväksyvästi ilmaistaan "mmm", "kerro lisää...".
• Myönteinen palaute ja keskustelun tiivistäminen aika ajoin osoittaa, että kuunnellaan. Samalla avautuu tilaisuus korjata mahdollisia väärinkäsityksiä ja nostaa oleellista keskusteluun.
• Ei kritisoida, vaan osoitetaan ymmärrystä reaktioita kohtaan ja annetaan oikeutus tunteille: "ymmärrän, että..."

Kasvatus ja kasvattaminen, keskustelu ja vuorovaikutus ovat maailman suurimpia muutosvoimia. Näihin muutosvoimiin kannattaa satsata. Erilaiset kulttuurit välittävät sukupolvelta toiselle erilaista tietoa, joka jalostuu viisaudeksi. Sitä rikkaampi ihmiskunta on, mitä enemmän se pystyy ottamaan käyttöönsä siitä kulttuurisen moninaisuuden synnyttämästä viisaudesta, jota on olemassa.

Uusi sukupolvi kasvaessaan tuo uudet asenteet kuluttamisesta kestävyyskriisiin ja ilmastonmuutoksen hidastamisesta siihen sopeutumiseen. Uusi sukupolvi kasvaa perheissä. Tukemalla ja satsaamalla perheisiin voidaan vaikuttaa koko yhteiskuntaan. 

Kohtuukulutuskasvatuksen Yy - Kaa - Koo korttisarja ja kohtuukulutuksen Lelutohtori-koulutus ovat Reason ry:n kohtuukulutuskasvatusta kohteena juurikin perheet. 

Tutustu alla olevasta linkistä (kuva) Lelutohtorit -konseptiin ja tee tehtävät.

Kannustetaan jakamaan hyviä käytäntöjä, tietoa ja vinkkejä, ja muistetaan, että moka on lahja ja niistä oppii parhaiten. 

Päivittäisistä toimista keskusteleminen kannustaa ihmistä oman elämänsä kohtuukuluttajaksi, koska arki on ihan tarpeeksi kuluttavaa, joten kohtuukuluttaminen voi helpottaa sitä. 

Toivo tulee todeksi toimimalla: ihmisellä on myös toisintoimimiskykyä ja toisintoimimismahdollisuuksia, havahdutaan huomaamaan ne yhdessä.

Sivun lähteet löydät täältä.