Kulutus ja kulutuskulttuuri

Kuluttaminen on osa elämäämme. 

Teemme päivittäin tiedostettuja ja tiedostamattomia kulutusvalintoja.

Kulutamme aikaa, itseämme, toisiamme ja monia luonnonvaroja.

Elämäntyylimme on sosiaalisesti ja ekologisesti kestämätöntä.

If your economy requires people to consume things they don't need or even want, and to do more of it each year than the year before, just in order to keep the whole edifice from collapsing, then you need a different economy.*

Jason Hickel @jasonhickel 1.5.2020

* Vapaa suomennos: " Jos talousjärjestelmänne edellyttää sitä, että ihmiset kuluttavat asioita, joita he eivät tarvitse tai edes halua, ja että he kuluttavat joka vuosi enemmän kuin edellisenä vuonna,jotta koko rakennelma ei romahtaisi, niin tarvitsette toisenlaisen talouden. jotta koko rakennelma ei romahtaisi, niin tarvitsette toisenlaisen talouden."

TEHTÄVÄ:

Mieti mitä kulutit tänään ennen ryhtymistä tähän jaksoon? Kirjoita havaintosi itsellesi ylös.

Video: Maijo Korkeela

Lompakon avaamisen sijasta on aika avata suu!

Kuva: Marika Kaipainen, toteutus Imagi oy

Kulutus on keskeinen osa talouskasvuun sidottua yhteiskuntaamme. Talouskasvua edistetään edelleen kasaantuvien ja lisääntyvien ympäristötuhojen ja kestävyyskriisin kustannuksella, tieteen osoittamista tuloksista piittaamatta. Kulutuksen ja jatkuvan talouskasvun kysymyksiä pohtiessa esiin nousee monia ongelmia. Näiden moninaisten ongelmien kautta saamme käsityksen siitä kuinka kestämättömällä pohjalla elämämme ja elintapamme ovat. 

On helppo käsittää, että kunnianhimoinen ympäristöpolitiikka on monesti ristiriidassa talousjärjestelmämme kanssa. Ristiriidan ratkaisuun tarvitaan talouden voimakasta sisällöllistä uudelleenohjaamista. Esim. ruokajärjestelmän muutokset ja fossiiliriippuvuuden purkaminen voisivat tarjota tähän osaratkaisuja. Samalla uusien tuotantoketjujen oikeudenmukaistaminen ja niiden perustuminen ekologisesti kestävälle pohjalle olisi elintärkeää. 

Sosiaalipolitiikan ja talouskasvun toisiaan vahvistava hyvän kehä on varmasti nostanut suomalaisten elintasoa ja ollut osaltaan luomassa hyvinvointivaltiota, mutta tämä kehä on myös nakertanut hyvinvoinnin perustaa mm. lisäämällä päästöjä ja maankäytön tuomaa kuormitusta vahvistaen osaltaan kestävyyskriisiä. 

Meillä kehittyneillä mailla on jo kaikkea ja liikaa. On syytä etsiä vaihtoehtoista arvopohjaa jatkuvan talouskasvun kulttuurille. 

Riittävyys, vastuullisuus ja kohtuullisuus

Kate Raworth Donitsitaloustiede -kirjassa toteaa: "Haaskasimme kaksisataa vuotta tuijottamalla väärää kuvaa itsestämme: Homo economicusta, yksinäistä hahmoa rahaa kourassaan, taskulaskin päässään, luonto jalkojensa juuressa ja tyydyttämätön nälkä sydämessään. On aika piirtää itsemme uudelleen ihmisinä, jotka kukoistavat yhteydessä toisiinsa ja tähän elävään kotiimme, joka ei ole vain meidän kotimme."

Miten saatella muutokseen Homo Economicus ja tervehtiä vastavuoroista, toisista ja luonnosta huolehtivaa ja riippuvaista ihmistä?

Kasvavan BKT:n sijaan on korkea aika keksiä toisenlainen mittaristo sille kuinka elää ja kukoistaa tasapainossa ympäristön ja toistemme kanssa. On selvää, että köyhyydestä ei pääse eroon ilman kasvavaa taloutta, mutta kasvavalla taloudella ei pysäytetä kestävyyskriisiä ja sen moninaisia ongelmia.

Tutkimukset osoittavat, että talouskasvu ei lisää ihmisten onnellisuutta sen jälkeen, kun talous on kehittynyt tiettyyn pisteeseen. Koettuun hyvinvointiin ja tyytyväisyyteen vaikuttavat monet tekijät. Ihmisten tyytyväisyyttä elämään eivät lisää niinkään taloudellinen edistys, raha tai varallisuus, vaan onnellisuutta ja tyytyväisyyttä lisäävät läheiset ihmissuhteet ja merkityksellisyyden ja mielekkyyden kokemukset. Siitä huolimatta hallitus toisensa jälkeen pyrkii lisäämään talouden kasvua. 

Suomen BKT on yli kolminkertaistunut viimeisen 50 vuoden aikana, mutta tyytyväisyytemme ei ole tässä tahdissa kasvanut, vaikka sekin tosin on noussut tasaisesti. Tästä kertoo YK:n raportti, jonka mukaan Suomi on jo kolmatta (2021) kertaa maailman onnellisin maa. BKT:n kasvun ohella myös roska- ja jätemäärät, ruuhkat, stressi ja elintapasairaudet ovat lisääntyneet huomattavasti. 50 vuoden aikana ympäristömme on saastunut ja luonnon monimuotoisuus ja herkät ekosyteemit ovat kärsineet. BKT on rahamääräinen mittari, eikä se huomioi ympäristön kehityksen kestävyyttä tai sosiaalista osallisuutta. Näitä ei huomioida, koska ne eivät ole käytössä olevien talousanalyysien kannalta olennaisia tekijöitä. Kestävän kehityksen näkökulmasta BKT johtaa meitä väärään suuntaan.

Ongelma on paljon syvemmällä tavaroiden ylituotannossa ja kysyntää ruokkivassa kulutuskulttuurissa. Tavaraähkyn juurisyynä on kasvutalouden pakko tuottaa jatkuvasti lisää ja saada ihmiset haluamaan yhä lisää uutta.

Olisiko halujen hillitseminen kestävämpi lääke tavaraähkyyn? Tai vielä laajemmin talouden kasvupakon murtaminen? Tärkeintä olisi vähentää turhaa tavaroiden tuottamista ja sitä ruokkivaa kulutuskysyntää.

Tuuli Hirvilammi

Kuluttamisesta, kulutuksesta, kulumisesta ja kuluttavuudesta vaihtavat ajatuksia Tiia-Lotta Pekkanen ja Heta Elena Heiskanen. Tiia-Lotta on tutkijatohtori LUT yliopistosta ja Heta-Elena on ympäristöminoisteriön erityisasiantuntija.

Tässä on osa 1. 

Mikä voi saada ihmisen lisäämään kulutusta, 

vaikka hänellä on jo se mitä hän tarvitsee?

Käsityksemme tarpeista ja haluistamme on usein olematon ja häilyvä. Mistä tarpeet syntyvät ja miten voimme säädellä niitä? Miksi haluamme sitä, tätä ja tota?

Kuluttamisen lisääntymiseen on varmasti vaikuttanut talouskasvun sisäänrakennetun kehän synnyttämät yhä laajenevat tuotemarkkinat, teknologisoituminen ja näiden tuotteiden ja rakenteiden jatkuva päivitys ja markkinointi, joka luo, kasvattaa ja muokkaa kulutustottumuksia ja halujamme. Kaikille tyyleille, mieltymyksille ja haluamisille löytyy tuote ja palvelu - ja toki myös tuottaja ja myyjä. Kulutuksen ongelmaan tarttumisessa olisi iso apu, jos vallalla eivät olisi nämä päinvastaiset kannustimet.

Kulutuskulttuuri luo tarpeita ja häivyttää eroja tarpeiden ja halujen, sekä näiden tyydytyskeinojen välillä. Päämäärät ja keinot mennevät sekaisin. Tarpeiden luomisessa halu aletaan mieltää tarpeeksi. Samalla tyydytyskeino, johon kyseinen halu kohdistuu, muuntuu ajatuksissa keinosta päämääräksi, ja siitä tulee itsetarkoitus. Esim. kun luksus muuttuu arkipäiväiseksi, ajattelemme sen olevan välttämätöntä ja sen tilalle luikahtaa jostain uusi "tarve". 

Tarpeiden luomisessa myös yhteiskunnalla ja sosiaalisilla organisaatioilla on roolinsa. Aina kyse ei ehkä olekaan kulutushalukkuudesta vaan yhteiskunnan fyysisten ja institutionaalisten rakenteiden luomista lukkiutuneista tilanteista, jossa kuluttajien vaihtoehdot ovat vähissä. Jokin tarpeen tyydytyskeino institutionalisoituu ja muuttuu osaksi yhteiskunnan rakenteita. Tällaisten lukkojen vaikutus on erityisen korostunutta esim. energiankulutuksessa ja liikkumisessa.

Teknologia luo "tarpeita", koska olemme ehdollistaneet itsemme teknologian käytölle. Osittain näissäkin tarpeissa on kyse haluista, mutta koemme nämä halut tarpeina. Loppujen lopuksi teknologia on vain apuväline tarpeiden tyydyttämisessä samaan tapaan kuin raha, ei itse tarkoitus.

Tarpeilla ja niiden tyydytyskeinoilla on sekä materiaalinen että kulttuurinen (immateriaalinen) ulottuvuus. Tavallaan kulutusyhteiskunnan ongelmana ei niinkään ole halujen ja tarpeiden erottelemattomuus vaan materiaalisen ulottuvuuden ylikorostuneisuus. Kulutusyhteiskunta ruumiillistaa henkisen ja kulttuurisen ulottuvuuden tavaroiksi, näkee sen lähes yksinomaan niiden kautta ja kannustaa ihmisiä tyydyttämään tarpeidensa henkisenkin puolen materian kautta. Uusi aika, modernin luonnontieteen nousun ja arvojen maallistuminen sekä tietynlainen välineellisen järjen voittokulku - keinoihin keskittyminen päämäärien kustannuksella on osaltaan ohjannut halujen ja tarpeiden sekä keinojen ja tarpeiden sekoittumiseen.

Kulutusyhteiskunnassa pyritään tuottamaan hyödyke jokaista tarvetta varten. Tällainen materialismi johtaa siihen, että tarpeen ja sen tyydytyskeinon välinen ero hämärtyy. Oli sitten kyse identiteetin etsimisestä, sosiaalisen aseman ilmaisemista, tunteiden kertomisesta tai maailman jäsentämisestä, me ostamme. Tuotteista tulee itsetarkoitus, ne eivät enää palvele elämää vaan elämä niitä.

Miten me olemme antaneet tämän tapahtua? Onko meillä kuluttajaidentiteetti? Jos näin on, se on omaksuttu identiteetti, mikä rakentuu ulkoa tulevien odotusten suorittamisen ympärille. Sitä ei pidä omaksua kyseenalaistamatta. Identiteetillä tarkoitetaan kuitenkin yksilöllistä käsitystä omasta itsestä. Sen perustana ovat omat persoonalliset ominaisuudet, jotka muuttuvat ja kehittyvät vuorovaikutuksessa toistemme kanssa, kokemusten kautta. Vahvan ja kypsän identiteetin omaava ihminen tuntee pystyvänsä toteuttamaan itseään ja elämään sopusoinnussa itsensä, valintojensa ja arvojensa kanssa joustavasti ja muutoksia sietäen ja niihin pystyen.

Riippuvuussuhteen kuluttamiseen luo itsemme edustaminen. Viemme sen pahimmillaan niin pitkälle, että olemme valmiita kuluttamaan itseämme edustaaksemme itseämme. 

On syytä pysähtyä pohtimaan mikä saa meidät tukeutumaan ja jopa riippuvaiseksi sosiaalisesta hyväksynnästä, identiteetin rakentelusta sekä epäterveistä ja näennäisitä tarpeista.

Toiset hankkivat mielihyvää shoppaillen ja heräteostoja tehden, toisille kuluttamatta jättäminen on minimalistisen elämän edellytys. 

Markkinointi ja mainonta ohjaavat meitä ja päätöksiämme monesti huomaamattamme. Mainokset eivät syvenny tuotteen elinkaareen, ja itseasiassa ne kertovat usein aivan muuta kuin kohtuuden nimissä olisi tarpeen. Myös liian vihreät mielikuvat vievät harhaan. 

Yksittäiset ostopäätökset ja elämäämme koskevat hankinnat ovat yksinkertainen tapa vaikuttaa ja käyttää taloudellista valtaa. 

Tässä Lelutohtoreiden antiostoslista. 

TEHTÄVÄ:

Etsi joku mainos- tai tarjouslehtinen. Kirjoita paperille joku ylläolevan antiostoslistan slogan tai itse keksimäsi. Leikkaa ja liimaa se mainokseen tai tarjoukseen. Ota tekemästäsi valokuva ja jaa se somessa #antiostos Tämän voit toteuttaa myös kuvankäsittelyllä. 

Kohtuukulutuspäätös on ostaa harkiten ja vaihtoehtoja punniten, vähemmän ja todelliseen tarpeeseen. Se on ainoa tapa pienentää kuluttamisen ympäristöhaittoja.

Valintasi ja päätöksesi tuovat kotiisi ylikulutukseen puuttumisen, vähähiilisyyden, luonnonvarojen säästämisen ja kestävän kehityksen ohella ihmisoikeudet, nälänhädän, globaalin eriarvoisuuden, eläinten oikeudet, ilmastonmuutoksen, ympäristömyrkyt ja saastumisen, vesistöjen rehevöitymisen, luonnon monimuotoisuuden katoamisen, ryöstöviljelyn ja -kalastamisen, lisäaineet ja geenimuuntelun ja varmasti jotain muutakin... Emme ole täällä yksin: olemme yhtä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja lopulta meihin itseemme - elämän, terveyden ja hyvinvoinnin mahdollisuuksiin ja mahdollistajiin. Voit itse vaikuttaa mitkä näistä ja millaisina ne päätyvät tilitapahtumiisi.

Tuotteen koko elinkaari - raaka-aineiden alkuperästä ja valmistuksesta tuotteen uudelleenkäyttöön, kierrätykseen ja loppusijoitukseen, sen kestävyys, korjattavuus, eettisyys ja kotimaisuusaste - ovat merkittäviä valintaperusteita ostopäätöksessä. Kaikkea ei myöskään tarvitse omistaa eikä ostaa uutena. Voi jakaa, lainata, käyttää uudelleen, kierrättää ja tehdä itse. Tähän löytyy valtava määrä esimerkkejä ja oppaita. Jopa niin, että vaivihkaa sivutaan ja hivuttaudutaan kohti vihreää kulutusta.

Vastuullisempiin valintoihin ohjaa monta erilaista opasta. Tietoa ja käytännön neuvoja löytyy netistä ja kansalaisjärjestöiltä.

Vuosien mittaan kotiin kertyy kaikenlaisia tavaroita. Tutki omia tavaroitasi ja arvioi niiden tarpeellisuutta.

Millä tavaroilla on ollut paljon käyttöä?

Miksi ne ovat olleet pitkään tarpeellisia?

Mitkä tavat ovat turhia?

Miksi ne on kuitenkin ostettu?

Paljonko rahaa olisi säästynyt, jos turhat ostot olisivat jääneet tekemättä?

Kuka voisi käyttää itsellesi tarpeetonta?

TEHTÄVÄ:

Sitra on tehnyt selvityksen, jonka tavoitteena oli tutkia ja tuoda esiin kestävän kulutuksen taustalla vaikuttavia motiiveja. 

Maapallollamme on kestävyyskriisi, mutta meillä ihmisillä on siihen ratkaisun avaimet hallussamme. Kulutustottumustemme on muututtava fiksummiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että tavaroita ja palveluja ostaessamme mietimme oman tarpeemme lisäksi maapallon kantokykyä ja resurssien riittävyyttä.

Alun perin tämä selvitys suunnattiin yrittäjille ja liiketoiminnan kehittäjille, jotka suunnittelevat kestäviä arjen valintoja helpottavia tavaroita ja palveluja. Pian kuitenkin Sitrassa huomattiin, että fiksumman kulutuskäyttäytymisen taustalla olevat motiivit ja motivaatioprofiilit toimivat myös järjestöjen, yhdistysten, kaupunkien ja kuntien ihmislähtöisessä kehitystyössä. 

Löydätkö sinä tästä itsesi? 

Kuluttamisesta, kulutuksesta, kulumisesta ja kuluttavuudesta vaihtavat ajatuksia Tiia-Lotta Pekkanen ja Heta Elena Heiskanen. Tiia-Lotta on tutkijatohtori LUT yliopistosta ja Heta-Elena on ympäristöminoisteriön erityisasiantuntija.

Tässä on osa 2. 

Raha määrittelee elämäämme paljon; kaikella on hintansa ja pelkillä valinnoilla ei kestävyyskriisiä ratkaista. Tosin rikkailla yhteiskunnilla ja mailla on mahdollisuus vaikuttaa koko maapallon hyvinvointiin -lait, asetukset ja toki kaikki isot ja pienen valinnat. 

Kestämätön kulutus on kuitenkin tulosta jokaisen valtion, yrityksen, organisaation, järjestön ja henkilön kulutuksesta. Suuntaa on tärkeä muuttaa myös yksi ihminen kerrallaan. Rahasta ja kuluttamisesta on keskusteltava rohkeasti. Rakenteisiin voimme vaikuttaa lompakon avaamisen sijasta (ja osin myös sen ohella) suun avaamisella. 

Vuorovaikutus ja keskustelu ovat maailman suurimpia muutosvoimia, joten käytetään niitä koulussa, töissä, kotona ja ystävien ja tuttavien seurassa. Opetellaan kysymään, vaatimaan tietoa ja vaihtoehtoja, antamaan palautetta ja kertomaan omista kokemuksista. Ollaan yhteydessä poliitikkoihin lainsäädännön muuttamiseksi ja virkamiehiin lain soveltamisen muuttamiseksi. Otetaan askel kuluttajan roolista kansalaisen rooliin.

Vaikuttamista ja valintoja ei silti kannata käsitellä vastakkainasetteluna. Valinnat parhaimmillaan vaikuttavat identiteettiimme ja voivat muuttaa käyttäytymistämme, ja tämä taas voi vaikuttaa poliittiseen aktivoitumiseen. Toisaalta poliittiset ohjauskeinot, kuten verotus, ohjaavat kansalaisten käyttäytymistä. Ne eivät kuitenkaan välttämättä johda syviin asennemuutoksiin, ja on mahdollista, että seuraava hallitus voi halutessaan kumota päätökset ja jos asennemuutoksia ei ole tapahtunut, palataan tällöin vanhoihin toimintamalleihin. Siksi henkilökohtaiset valinnat ja poliittinen aktiivisuus tulisi nähdä saman asian toisiaan tukevina puolina. Toki henkilökohtaisten valintojen pitää mennä kuluttajaidentiteetin puitteita pidemmälle mikäli niiltä halutaan todellista muutosvoimaa. Tällaisesta kuluttajaidentiteetistä irtautumisen esimerkki ovat esim. minimalistit.

Keskitytään kuluttamisen sijaan siihen mikä elämässä on tärkeää

 ja huomioidaan se!

Vaikuttaminen ja valinnat, kuten vastuullisuus ja kulutuskin, tulisikin nähdä yksilön, "kuluttajan" aktiota suuremmassa, laajemmassa mittakaavassa.

Vastuullisuus kytkeytyy enemmän talouteen ja talouden mekanismeihin, kohtuullisuus ja kestävyys elintapaan. Toki vastuullisuutta on kyky käsitellä uusia asioita, muutosta, monimuotoisuutta ja epävarmuutta yhdessä muiden kanssa, hakea sitä kuuluisaa vastuullista käytöstä. Valintojen vaikutusten näkyväksi tekeminen ja niistä keskusteleminen tarjoaa tärkeää tietoa elintavoistamme ja on avain elintapojen muutokseen. Ei kannata väheksyä esimerkin voimaa, se kautta opimme hymyilemäänkin!

Vastuullisuus ja kulutus -keskustelu on pahimmillaan taaksepäin katsovaa ja ansaintaperusteista näkemystä korostavaa. Vastuukäsitykset soveltuvat hankalasti kulutukseen ja päätyvät usein yksinkertaistaviin ja moralistisiin lopputulemiin. 

Vastuullisuus tulisi ymmärtää kykynä vastuullisuuteen. Tällöin edistettäisiin toimintakykyjä ja sitä, että kullakin olisi tarvittavat resurssit vastuulliseen toimintaan ja yhteiskunta tukisi ihmisten mahdollisuuksia olla vastuullisia. Tämä vaikuttaisi suoraan elintapoihimme. 

On kiinnostavaa pohtia, millä tavalla kulutusvalinnoista ja vastuullisuudesta päästään pidemmälle; laajempiin ja syvempiin uusia elintapoja synnyttäviin muutoksiin. Siksi kohtuukulutuskasvatuksessa keskitytään elintapojen muutokseen. 

Kohtuukulutuksella viitataan elämään ja elintapoihin, jossa kulutuksen vähentämisen myötä on mahdollista käyttää aikaa ja panostaa siihen, mikä lisää ihmisen tyytyväisyyttä ja vahvistaa vastuullista suhdettamme maailmaan. Kohtuukulutuskasvatuksessa keskitytään elintapojen muutokseen. 

Tyytyväisyys on onnistumista riittävyyden tarkastelussa. Tyytyväisyys on yhtä suuri kuin se, mitä minulla on jaettuna sillä, mitä minä haluan.

Arto O. Salonen