2. Kohtuukulutus

24.03.2021

Miksi?

Kohtuukulutus

Kohtuullisuutta ja kohtuutta on hankala mitata. Ne pakenevat määritelmiä ja antavat itsestään subjektiivisen kuvan. Miten olla kohtuullinen, voiko kohtuullisuutta määritellä ja verrata, ja mitä siitä seuraa, kun kohtuullisuutta määritellään ja verrataan?

Kohtuukulutus määrittelee itsensä ja vertautuu kestävän kehityksen tavoitteiden ja kestävyyskriisin kautta. Sen kautta mitä tavoittelemme ja sen, minkä uhatessa tavoitteemme murenevat. Näiden tavoitteiden ja kriisin väliset alati muuttuvat suhteet ja eri näkökulmat, systeemiset riippuvuussuhteet ja tapauskohtaisuus, ovat kohtuukulutuksen ydin.

Kestävä kehitys mainitaan ensimmäistä kertaa vuonna 1987 Brundtlandin komission raportissa. Tuon jälkeen se ollut keskeinen käsite ympäristöä ja ihmistä koskevissa keskusteluissa. Se on antanut suunnan, ymmärryksen, määritelmän ja tavoitteet siitä, miten asiat ovat ja mitä tavoitellaan. YK:n kestävän kehityksen ohjelmasta, Agenda 2030, yhdessä sopiminen vuonna 2015 juurrutti kestävän kehityksen näkökulman lähes kaikkeen. Kestävästä kehityksestä tuli vahva motiivi ajattelun ja toiminnan ohjaamisessa alalla kuin alalla. Tavoitteiden toteutumista seurataan vuosittain. On hyvä, että on yhdessä sovittu jotain ja pyritään yhdessä pitämään siitä kiinni.

Maapallomme planetaarisista rajoista kiinni pitäminen on välttämättömyys riittävän hyvän elämän edellytysten turvaamiseksi kaikille ja kaikkialla maapallollamme. Liukuma kestävästä kehityksestä kestävyyskriisiin on lähellä ja osin jo tapahtunut. Kyse on systeemisestä kriisistä ja systeemisestä muutoksesta, jossa yksi vaikuttaa toiseen ja toinen yhteen ja nämä taas kolmanteen jne. Viheliäiset ongelmat ja niiden ratkaisut ovat monitasoisia ja -muotoisia. Ennen ratkaisuihin pääsemistä kriisit tulee kohdata.

Miten ilmastokriisi ratkaistaan?