Kulutus ja kulutuskulttuuri
Kuluttaminen on osa elämäämme. Teemme päivittäin tiedostettuja ja tiedostamattomia kulutusvalintoja.
Kulutamme aikaa, itseämme, toisiamme ja monia luonnonvaroja.
If your economy requires people to consume things they don't need or even want, and to do more of it each year than the year before, just in order to keep the whole edifice from collapsing, then you need a different economy.*
Jason Hickel @jasonhickel 1.5.2020
* Vapaa suomennos: " Jos talousjärjestelmänne edellyttää sitä, että ihmiset kuluttavat asioita, joita he eivät tarvitse tai edes halua, ja että he kuluttavat joka vuosi enemmän kuin edellisenä vuonna,jotta koko rakennelma ei romahtaisi, niin tarvitsette toisenlaisen talouden. jotta koko rakennelma ei romahtaisi, niin tarvitsette toisenlaisen talouden."
Lompakon avaamisen sijasta on aika avata suu!
Kuva: Marika Kaipainen, toteutus Imagi oy
Riittävyys, vastuullisuus ja kohtuullisuus
.
Ongelma on paljon syvemmällä tavaroiden ylituotannossa ja kysyntää ruokkivassa kulutuskulttuurissa. Tavaraähkyn juurisyynä on kasvutalouden pakko tuottaa jatkuvasti lisää ja saada ihmiset haluamaan yhä lisää uutta.
Olisiko halujen hillitseminen kestävämpi lääke tavaraähkyyn? Tai vielä laajemmin talouden kasvupakon murtaminen? Tärkeintä olisi vähentää turhaa tavaroiden tuottamista ja sitä ruokkivaa kulutuskysyntää.
Tuuli Hirvilammi
Mikä voi saada ihmisen lisäämään kulutusta,
vaikka hänellä on jo se mitä hän tarvitsee?
Käsityksemme tarpeista ja haluistamme on usein olematon ja häilyvä. Mistä tarpeet syntyvät ja miten voimme säädellä niitä? Miksi haluamme sitä, tätä ja tota?
Kuluttamisen lisääntymiseen on varmasti vaikuttanut talouskasvun sisäänrakennetun kehän synnyttämät yhä laajenevat tuotemarkkinat, teknologisoituminen ja näiden tuotteiden ja rakenteiden jatkuva päivitys ja markkinointi, joka luo, kasvattaa ja muokkaa kulutustottumuksia ja halujamme. Kaikille tyyleille, mieltymyksille ja haluamisille löytyy tuote ja palvelu - ja toki myös tuottaja ja myyjä. Kulutuksen ongelmaan tarttumisessa olisi iso apu, jos vallalla eivät olisi nämä päinvastaiset kannustimet.
Kulutuskulttuuri luo tarpeita ja häivyttää eroja tarpeiden ja halujen, sekä näiden tyydytyskeinojen välillä. Päämäärät ja keinot siis mennevät sekaisin. Tarpeiden luomisessa halu aletaan mieltää tarpeeksi. Samalla tyydytyskeino, johon kyseinen halu kohdistuu, muuntuu ajatuksissa keinosta päämääräksi, ja siitä tulee itsetarkoitus. Esim. kun luksus muuttuu arkipäiväiseksi, ajattelemme sen olevan välttämätöntä ja sen tilalle luikahtaa jostain uusi "tarve". Toki eri kulttuureissa on erilaisia käsityksiä siitä, millainen on tarpeiden sopiva tyydytysaste.
Tarpeiden luomisessa myös yhteiskunnalla ja sosiaalisilla organisaatioilla on roolinsa. Aina kyse ei ehkä olekaan kulutushalukkuudesta vaan yhteiskunnan fyysisten ja institutionaalisten rakenteiden luomista lukkiutuneista tilanteista, jossa kuluttajien vaihtoehdot ovat vähissä. Jokin tarpeen tyydytyskeino institutionalisoituu ja muuttuu osaksi yhteiskunnan rakenteita. Tällaisten lukkojen vaikutus on erityisen korostunutta esim. energiankulutuksessa ja liikkumisessa.
Teknologia luo "tarpeita", koska olemme ehdollistaneet itsemme teknologian käytölle. Osittain näissäkin tarpeissa on kyse haluista, mutta koemme nämä halut tarpeina. Loppujen lopuksi teknologia on vain apuväline tarpeiden tyydyttämisessä samaan tapaan kuin raha, ei itse tarkoitus.
Riippuvuussuhteen kuluttamiseen luo itsemme edustaminen. Viemme sen pahimmillaan niin pitkälle, että olemme valmiita kuluttamaan itseämme edustaaksemme itseämme.
On syytä pysähtyä pohtimaan mikä saa meidät tukeutumaan ja jopa riippuvaiseksi sosiaalisesta hyväksynnästä, identiteetin rakentelusta sekä epäterveistä ja näennäisitä tarpeista.
Toiset hankkivat mielihyvää shoppaillen ja heräteostoja tehden, toisille kuluttamatta jättäminen on minimalistisen elämän edellytys.
Markkinointi ja mainonta ohjaavat meitä ja päätöksiämme monesti huomaamattamme. Mainokset eivät syvenny tuotteen elinkaareen, ja itseasiassa ne kertovat usein aivan muuta kuin kohtuuden nimissä olisi tarpeen. Myös liian vihreät mielikuvat vievät harhaan.
Yksittäiset ostopäätökset ja elämäämme koskevat hankinnat ovat yksinkertainen tapa vaikuttaa ja käyttää taloudellista valtaa.
Kohtuukulutuspäätös on ostaa harkiten ja vaihtoehtoja punniten, vähemmän ja todelliseen tarpeeseen. Se on ainoa tapa pienentää kuluttamisen ympäristöhaittoja.
Valintasi ja päätöksesi tuovat kotiisi ylikulutukseen puuttumisen, vähähiilisyyden, luonnonvarojen säästämisen ja kestävän kehityksen ohella ihmisoikeudet, nälänhädän, globaalin eriarvoisuuden, eläinten oikeudet, ilmastonmuutoksen, ympäristömyrkyt ja saastumisen, vesistöjen rehevöitymisen, luonnon monimuotoisuuden katoamisen, ryöstöviljelyn ja -kalastamisen, lisäaineet ja geenimuuntelun ja varmasti jotain muutakin... Emme ole täällä yksin: olemme yhtä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja lopulta meihin itseemme - elämän, terveyden ja hyvinvoinnin mahdollisuuksiin ja mahdollistajiin. Voit itse vaikuttaa mitkä näistä ja millaisina ne päätyvät tilitapahtumiisi.
Tuotteen koko elinkaari - raaka-aineiden alkuperästä ja valmistuksesta tuotteen uudelleenkäyttöön, kierrätykseen ja loppusijoitukseen, sen kestävyys, korjattavuus, eettisyys ja kotimaisuusaste - ovat merkittäviä valintaperusteita ostopäätöksessä. Kaikkea ei myöskään tarvitse omistaa eikä ostaa uutena. Voi jakaa, lainata, käyttää uudelleen, kierrättää ja tehdä itse. Tähän löytyy valtava määrä esimerkkejä ja oppaita. Jopa niin, että vaivihkaa sivutaan ja hivuttaudutaan kohti vihreää kulutusta.
Vastuullisempiin valintoihin ohjaa monta erilaista opasta. Tietoa ja käytännön neuvoja löytyy netistä ja kansalaisjärjestöiltä.
Raha määrittelee elämäämme paljon; kaikella on hintansa ja pelkillä valinnoilla ei kestävyyskriisiä ratkaista. Tosin rikkailla yhteiskunnilla ja mailla on mahdollisuus vaikuttaa koko maapallon hyvinvointiin -lait, asetukset ja toki kaikki isot ja pienen valinnat.
Kestämätön kulutus on kuitenkin tulosta jokaisen valtion, yrityksen, organisaation, järjestön ja henkilön kulutuksesta. Suuntaa on tärkeä muuttaa myös yksi ihminen kerrallaan. Rahasta ja kuluttamisesta on keskusteltava rohkeasti. Rakenteisiin voimme vaikuttaa lompakon avaamisen sijasta (ja osin myös sen ohella) suun avaamisella.
Vuorovaikutus ja keskustelu ovat maailman suurimpia muutosvoimia, joten käytetään niitä koulussa, töissä, kotona ja ystävien ja tuttavien seurassa. Opetellaan kysymään, vaatimaan tietoa ja vaihtoehtoja, antamaan palautetta ja kertomaan omista kokemuksista. Ollaan yhteydessä poliitikkoihin lainsäädännön muuttamiseksi ja virkamiehiin lain soveltamisen muuttamiseksi. Otetaan askel kuluttajan roolista kansalaisen rooliin.
Vaikuttamista ja valintoja ei silti kannata käsitellä vastakkainasetteluna. Valinnat parhaimmillaan vaikuttavat identiteettiimme ja voivat muuttaa käyttäytymistämme, ja tämä taas voi vaikuttaa poliittiseen aktivoitumiseen. Toisaalta poliittiset ohjauskeinot, kuten verotus, ohjaavat kansalaisten käyttäytymistä. Ne eivät kuitenkaan välttämättä johda syviin asennemuutoksiin, ja on mahdollista, että seuraava hallitus voi halutessaan kumota päätökset ja jos asennemuutoksia ei ole tapahtunut, palataan tällöin vanhoihin toimintamalleihin. Siksi henkilökohtaiset valinnat ja poliittinen aktiivisuus tulisi nähdä saman asian toisiaan tukevina puolina. Toki henkilökohtaisten valintojen pitää mennä kuluttajaidentiteetin puitteita pidemmälle mikäli niiltä halutaan todellista muutosvoimaa. Tällaisesta kuluttajaidentiteetistä irtautumisen esimerkki ovat esim. minimalistit.
Keskitytään kuluttamisen sijaan siihen mikä elämässä on tärkeää
ja huomioidaan se!
Vaikuttaminen ja valinnat, kuten vastuullisuus ja kulutuskin, tulisikin nähdä yksilön, "kuluttajan" aktiota suuremmassa, laajemmassa mittakaavassa.
Vastuullisuus kytkeytyy enemmän talouteen ja talouden mekanismeihin, kohtuullisuus ja kestävyys elintapaan. Toki vastuullisuutta on kyky käsitellä uusia asioita, muutosta, monimuotoisuutta ja epävarmuutta yhdessä muiden kanssa, hakea sitä kuuluisaa vastuullista käytöstä. Valintojen vaikutusten näkyväksi tekeminen ja niistä keskusteleminen tarjoaa tärkeää tietoa elintavoistamme ja on avain elintapojen muutokseen. Ei kannata väheksyä esimerkin voimaa, se kautta opimme hymyilemäänkin!
Vastuullisuus ja kulutus -keskustelu on pahimmillaan taaksepäin katsovaa ja ansaintaperusteista näkemystä korostavaa. Vastuukäsitykset soveltuvat hankalasti kulutukseen ja päätyvät usein yksinkertaistaviin ja moralistisiin lopputulemiin.
Vastuullisuus tulisi ymmärtää kykynä vastuullisuuteen. Tällöin edistettäisiin toimintakykyjä ja sitä, että kullakin olisi tarvittavat resurssit vastuulliseen toimintaan ja yhteiskunta tukisi ihmisten mahdollisuuksia olla vastuullisia. Tämä vaikuttaisi suoraan elintapoihimme.
On kiinnostavaa pohtia, millä tavalla kulutusvalinnoista ja vastuullisuudesta päästään pidemmälle; laajempiin ja syvempiin uusia elintapoja synnyttäviin muutoksiin. Siksi kohtuukulutuskasvatuksessa keskitytään elintapojen muutokseen.
Kohtuukulutuksella viitataan elämään ja elintapoihin, jossa kulutuksen vähentämisen myötä on mahdollista käyttää aikaa ja panostaa siihen, mikä lisää ihmisen tyytyväisyyttä ja vahvistaa vastuullista suhdettamme maailmaan. Kohtuukulutuskasvatuksessa keskitytään elintapojen muutokseen.
Tyytyväisyys on onnistumista riittävyyden tarkastelussa. Tyytyväisyys on yhtä suuri kuin se, mitä minulla on jaettuna sillä, mitä minä haluan.
Arto O. Salonen