Kestävyyskriisi

On tärkeää kuvitella ja kuvailla yhteinen todellisuus. Sen avulla on helpompi määritellä yhteiset tavoitteet. Kohtuukulutuskasvatuksessa kestävyyskriisi ja sen monet juonteet määrittelevät todellisuuden missä elämme.

Kestävyyskriisi on sellaisten ympäristömuutosten yhteisvaikutus, jonka kanssa ihmiskunta ei voi pitkällä aikavälillä elää.

Näitä muutoksia ovat ilmastonmuutos, valtamerien happamoituminen, kemialliset saasteet, typpi- ja fosforikuormitus, makean veden vähenemisen myötä kuivuus ja aavikoituminen, ekosysteemin ja maaperän köyhtyminen, luonnon monimuotoisuuden häviäminen ja massasukupuutto, maaperän, meren ja ilman peruuttamaton saastuminen ja otsonikerroksen oheneminen. 

Kestävyyskriisin vaikutukset ovat laajoja ja toisensa läpäiseviä muutoksia, jotka tapahtuvat pitkällä aikavälillä. Vaikutukset ovat vuorovaikutteisia ja toisiaan vahvistavia. Ne yhdistyvät muihin ihmisten aiheuttamiin ongelmiin kuten sotiin, naisten heikkoon asemaan, köyhyyteen ja moniin poliittisiin ääri-ilmiöihin, ruoantuotannon moninaisiin ongelmiin, vesipulaan, liikakalastukseen ym. Nämä asiat yhdessä  heikentävät elinolosuhteita,   toimeentuloa,   terveyttä ja hyvinvointia erityisesti heikommassa asemassa olevilla ihmisillä ja nämä negatiiviset vaikutukset koskevat koko ihmiskuntaan.

Edellä oleva Julian Caldecottin määritelmä kestävyyskriisistä on hyvä pohja lähestyttäessä tätä viheliäistä tilannetta. Olipa kyse millaisesta tai mistä elämän kriisistä tahansa, on kyse kohtaamastamme uudesta tilanteesta, tapahtumasta, jossa vanhat ongelmanratkaisukeinot eivät toimi riittävän hyvin tai ollenkaan. Nyt olemme tässä tilanteessa.

Kestävyyskriisiä voi tarkastella monesta näkökulmasta. Oli näkökulma mikä tahansa, on välttämätöntä ymmärtää kriisin lähtökohdat. Maapallolla on rajat (planetaariset rajat, luonnonprosessit, elon kehät - rakkaalla on monta nimeä), joihin yhdistyy sivilisaatiomme kestävä ja oikeudenmukainen elämä.  On vain tämä yksi maapallo.


Video:Marika Tomu

Stockholm Resilience Centre tutkimuslaitos on määritellyt yhdeksän planetaarista, olemassaolomme kannalta kriittistä tekijää ja niihin liittyvää kynnysarvoa. Nämä kynnysarvot ovat sellaisia, joiden sisällä ihmisen toiminnan tulisi pysyä säilyttääksemme ihmiskunnan elinmahdollisuudet tulevaisuudessakin. 

Hommaa ja haastetta on, ja jokaiselle riittää tekemistä. Tämä koskettaa meitä kaikkia.

Parasta tässä on, ettemme ole yksin; nämä tavoitteet saavutetaan yhdessä ja vieläpä monilajisesti.

Stockholm Resilience Centre avaa  Agenda 2030 haastettamme kerroskakun muodossa.

Kuva: Imagi oy. Mukaillen Rockström & Sukhdeev ja Marika Tomu.

Ensimmäinen kerros, kakun pohja, on planetaaristen rajojen perusta: tavoite 15 maanpäällinen elämä, tavoite 14 vedenalainen elämä, tavoite 6 puhdas vesi ja sanitaatio sekä tavoite 13 ilmastotekoja.

Toinen kerros on inhimillisen kehityksen tavoitteet: tavoite 1 ei köyhyyttä, tavoite 11 kestävät kaupungit ja yhteisöt, tavoite 16 rauhaa ja oikeudenmukaisuutta, tavoite 7 edullista ja puhdasta energiaa, tavoite 3 terveyttä ja hyvinvointia, tavoite 4 hyvä koulutus, tavoite 5 sukupuolten tasa-arvo ja tavoite 2 ei nälkää.

Kolmas kerros on talouteen liittyvät tavoitteet: tavoite 8 ihmisarvoista työtä ja talouskasvua, tavoite 9 kestävää teollisuutta, innovaatioita ja infrastruktuuria, tavoite 10 eriarvoisuuden vähentäminen sekä tavoite 12 vastuullista kuluttamista.

Tavoite 17 yhteistyö ja kumppanuus on kirsikka kakussa, ja kakkulapio ovat me kaikki kakusta nauttivat, sen tekijät ja sitä yhdessä jakavat.

Juhliin on melko helppo tilata tuollainen kakku. Kysymme ja selvitämme osallistujien määrän ja ruokarajoitukset, sitten varmistamme tarjoilujen riittävyyden ja sopivuuden kaikille. Mutta haluavatko kaikki kakkua, tarvitsevatko kaikki kakkua ja haluavatko kaikki samankokoisen palan, tuleeko jätettä, jääkö kakkua vai jääkö joku ilman, kuka katsoo, ettei joku rohmua liikaa, santsaako joku, onko varaa koko kakkuun, ja onko kakulle vaihtoehtoa? Miksi tarvitsemme koko kakkua? 

- Marika Tomu

Tavoitteemme maapallon resurssien yhtäläisestä jaosta nostaa valtavassa mittakaavassaan samoja kysymyksiä. Näiden kysymysten vastaukset ja ratkaisut ovat kaiken keskiössä. Ne ovat ihmiskunnan tulevaisuuden avaimet. 

Kate Raworth esitteli vuonna 2011 donitsin muotoisen, kompassimaisen, visuaalisen hahmotelman kestävästä kehityksestä ja luonnonprosessien rajoista. 

Tässä siitä hieman lisää.

Video: Marika Tomu.

Raworthin donitsi on vaikuttava. Keskiössä ovat ihmisten tarpeet, rajoittavana tekijänä planeettajärjestelmän reunaehdot. On raikas ajatus, että taloustieteen kuvat nousevista käyristä voidaan korvata paremmalla kuvalla, donitsilla. 

Kuvat: Imagi oy. Mukaillen SRC, Fred Carver ja Marika Tomu.

Tässä ovat yhdistettynä Kate Raworttin ja Julian Caldecottin ajatukset kestävyydestä ja planetaarisista rajoista. Samaan visuaaliseen pohjaan kuvautuu kestävän kehityksen tavoitteet kiinnostavalla tavalla.

Yksi kuva ei ehkä muuta maailmaa, mutta kuvilla on toisinaan valtava voima ja ne merkityksellistävät ja selittävät paremmin kuin 1000 sanaa, tässä tapauksessa ehkä miljoona sanaa. Raworthin donitsi jäsentää ymmärrettävästi ja moniulotteisesti kestävyyskriisiä ja sen monia juonteita antaen meille upean keskustelupohjan ja luoden uudenlaisen tulokulman talousajatteluun. 

Kestävän kehityksen tueksi ja kestävyyskriisin ratkaisemiseksi meidän on syytä alkaa arvioimaan kriittisesti vallalla olevaa talous- ja kulutusajattelua sekä hyvinvointikäsitystämme ja erityisesti ihmiskeskeistä kulttuuriamme. On hyväksyttävä tilanne ja rajoitteet, on tehtävä yhteistyötä yli rajojen. Tämä on meidän yhteinen asiamme. 

Vahvistetaan toinen toisemme muutoskykyisyyttä, ennakointitaitoja ja tuetaan toisiamme muutoksessa kohti vakaampaa ja oikeudenmukaisempaa maailmaa.

Toki on totta, että yksittäisten tekojen, niiden erilaisuuden ja ns. painoarvon vuoksi yhden teon merkitys ja vaikutus voi olla kovin vähäinen kokonaisuuteen nähden, mutta tärkeää on, että se on merkityksellinen ja arvokas tekijälleen. Ajatus, että väheksyisimme tekojamme, voi johtaa epätoivoon ja välinpitämättömyyteen. Jokaisella teolla on esimerkkiarvo ja se, että pyrimme tekemään hyvää. 

Kestävän kehityksen tavoitteet toteutuvat tekemällä. 

Toivo ei ole pelkkä tunne. Se on eräänlainen käteen lyöty kartta, jossa on suunnistusohjeet. Ihminen ja yhteisö, tässä teille työkalu ja näkymä siihen, miltä tulevaisuus näyttää, millaisin askelin sinne on mahdollista kulkea ja mikä siellä tämänhetkisen tiedon valossa odottaa. Toivoakin johdetaan asettamalla yhteisiä tavoitetiloja.

Anu Ubaud HS 11.4.21

Toivo ja tulevaisuus ovat tiiviisti toisiinsa sidottu pari. Toivo on tulevaisuuden työkalu. Toivo on muutosvoima, se tuuppaa meitä. Toivo syttyy eloon kokemuksesta ja mahdollisuuksissa osallistua ja vaikuttaa.

Miten me ajattelemme tulevaisuudesta, kuinka toiveikkaasti suhtaudumme tulevaisuuteen? Miten toivo toimii tulevaisuuden epävarmuuden edessä?

Elämme ja kasvamme keskellä erilaisia historiallisia talouskriisejä ja pandemioita, koemme ja seuraamme vierestä ekokatastrofeja niin Suomessa kuin ulkomailla. Tunne siitä, että olemme voimattomia tekemään mitään näille monille kriiseille ja katastrofeille, joilla on suuri negatiivinen vaikutus meidän elämään ja tulevaisuuteen, murentaa toivoa, turvallisuuden tunnetta ja uskoa tulevaisuuteen. Miten selvitä tästä? Tunne siitä, että huolet tulevat kuulluksi ja niihin reagoidaan on tässä kaiken perusta. Vähättely ja välinpitämättömyys tuhoaa toivon, vie turvallisuuden tunteen ja kaventaa uskoa tulevaisuuteen. 

Ole avoin. Kunnioita. Älä oleta. Kuuntele. Kannusta. Toimi voimavarojesi mukaan. 

Toivon pohdiskelua!

Koska tulevaisuus tehdään yhdessä, on oleellista kysyä, millaista tulevaisuutta haluamme rakentaa?

Tulevaisuus

on jotain mikä ei vielä ole tapahtunut. Tulevaisuuden vastakohta on menneisyys, joka on jo tapahtunut. Näiden väliin jää nykyisyys, joka tapahtuu parhaillaan, tämä hetki. Tulevaisuuden kuvittelu ja tulevaisuutta koskevien oletustemme pohtiminen ja haastaminen on tärkeää. Ajatusmallimme ja näkemyksemme tulevaisuudesta ohjaavat toimintaamme enemmän kuin uskommekaan. Se miten ajattelemme, tunnemme ja koemme näkyy lopulta toiminnassamme. Esim. se, kuinka suhtaudumme itseemme, vaikuttaa siihen miten suhtaudumme toisiimme ja ympäristöömme.  


Tulevaisuus ei vain tule, vaan se tehdään yhdessä!

Mahdollisia tulevaisuuksia on useita. Siihen miten, milloin ja millaisena tulevaisuus näistä kaikista mahdollisuuksista toteutuu, voi vaikuttaa. Tulevaisuuteen vaikuttaminen edellyttää ymmärrystä: 
1. nykyisistä muutoksista,
2. tietoisuutta tulevaisuutta koskevista oletuksista,
3. vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kuvittelua ja
4. kaiken tämän peilaamista nykyhetken valintoihin.