Elintapamuutos

Elintapamuutos on välttämätön, jotta kestävä kehitys ei tyystin keikahda kestävyyskriisin puolelle. Tämä ei tapahdu kuplassa, vaan todellisuus ja tulevaisuus rakentuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, toistemme kanssa yhteiskunnassamme, maailmassamme, systeemissä, jossa elämme!

Elintapamuutoksia ja systeemimuutosta on turha asettaa vastakkain. Molemmat tukevat toisiaan. Elintapojen muuttaminen paitsi vähentää hiilijalanjälkemme myös auttaa muuttamaan sosiaalisia normeja. Tämä taas edesauttaa tarvittavia poliittisia päätöksiä.

Niklas Kaskeala Twitterissä, @NiklasKaskeala, 21.1.2021


Tämä systeemisyys avautuu kun tarkastelee maailmaa kokonaisuutena, jonka osana olemme. Niitä miljoonia vuorovaikutussuhteita ja riippuvuuksia toisistamme ja maailmastamme. Systeemisen ajattelun (kokonaisuuksien kautta osien ja järjestelmän hahmottamisen) kehittäminen on oleellista maailmankuvan muutoksessa kohti kestävämpää elintapaa. Tarvitsemme empatian ohjaamaan ja tukemaan eettistä kasvua ja erityisesti tarvitsemme tiedon liittämistä tunteisiin ja keholliseen kokemukseen maailmaamme. Unohtamatta kriittistä havainnointa ja tarkastelua, jonka avulla haastamme käsityksiämme olevasta, merkityksellistämme ja uudistamme maailmankuvaamme ja tulevaisuuden visioitamme.

Elintapamuutos vaatii toimintaa ja tekoja sekä yksilötasolla että systeemitasolla: elintapojen muutos ja järjestelmämuutos ovat vuorovaikutteisia toistensa kanssa ja ne ovat saman kolikon kaksi puolta. Käytännön tapoja, joilla elintapamuutos toteutetaan, ovat muutokset yhteiskunnan rakenteissa, hallinnolliset ja politiikan toimet, sosiaaliset ja kulttuuriset vaikuttamistoiminnot sekä henkilökohtaiset ja välittömät toimenpiteet, kuten tavat, rutiinit ja käyttäytyminen. Nämä kaikki toimivat toinen toistaan tukien ja vaikutusta lisäten. 

Oheinen kuva avaa elintapamuutoksen mekanismeja ja foorumeita. Kuva: Marika Kaipainen. Toteutus: Image oy, 2021. 

Vaikka lupaavia käytäntöjä on valtavasti ja ymmärrys siitä miten nämä mekanismit toimivat yhteen on selkeä, silti varsin harva kokee kohtuullisen ja kestävän elintavan yhtenä kokonaisuutena ja näkökulmana. Se kärsii lähestymistavoista, joissa korostetaan liikaa yhtä menetelmää tai teemaa ja kokonaisuus pirstaloituu. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja planeetaaristen rajojen huomioon ottaminen ei kaikesta tiedosta ja ymmärryksestä huolimatta aina toteudu, vaan tulokulma hallitsee ja ajattelu keskittyy liian usein mm. tyypillisiin kulutusaluejakoihin, merkittävyysmittareihin tai kohdennettuihin suoriin ratkaisuihin. Keskitymme nykyhetkeen tulevaisuuden kustannuksella.

Näiden rinnalle tulisi nostaa arvostusten ja muutoksen näkökulmaa, jossa keskiössä ovat kokonaisvaltainen hyvinvointi, kohtuullinen elintapa ja kestävä ja vastavuoroinen luontosuhde.

Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.

                                                      Mahatma Gandhi

Muuttuminen on voimavaroja kuluttava prosessi, joka ei ehkä onnistu pelkällä "nyt muutun" -toteamuksella. Prosessin tarkasteleminen voi auttaa ymmärtämään miksi muutoksen alkuun pääseminen, muutosprosessissa eläminen ja tavoitteiden saavuttaminen voi tuntua hankalalta. Muutos on prosesseja, joissa jokin tulee - muuttuu toisenlaiseksi kuin oli. Käyttäytymisellä tarkoitetaan toimintaa ja reagointia ulkoisiin ärsykkeisiin tai olosuhteiden muutoksiin. Käyttäytyminen näkyy muille ja pystymme vaikuttamaan siihen. Miten voimme ymmärtää käyttäytymistä ja sen muutosta?

Muutokseen ja käyttäytymisen muuttamiseen on monta teoriaa ja välineitä sekä satoja ellei tuhansia self help -oppaita, joista ammentaa itselleen sopivaa apua ja vahvistusta. On hyvä, että muutokseen on monta polkua, onhan ilmiö moninainen. Me kaikki käytämme useita eri teorioita. Emme vaan ole niistä tietoisia tai emme ole pysähtyneet niitä ajattelemaan.

Käyttäytymisen muutoksen kannalta on olennaista, että pystymme määrittelemään tarkasti mihin tai mistä muutosta haetaan. Elintapamuutoksen kohdalla tämä tarkoittaa varsin isoa määrää ja erilaisia näkökulmia. On siis paljon mistä valita kohtuullistamisen näkökulmasta. Iso mittakaava on hyvä pitää mielessä, mutta se voi myös helposti musertaa laajuudellaan ja kestävyyskriisin näkökulmasta kovin monella tavalla. Siksi on tärkeää pitää mukana ja muistaa ne pienemmätkin teot. 

Muutosteorioiden kipupisteet jakautuvat kolmeen eri kohtaan: ennen aikomusta muutoksesta, mahdollinen muutos ja muutosaikeen/muutoksen jälkeen. Mitä toimintamme, käyttäytymisen muutokseen aikeiden toteutuminen, vaatii? 

Useissa teorioissa katsotaan muutoksen vaativan kolmea edellytystä, alkulähdettä: 1. Kyvykkyys, eli psykologiset tai fyysiset kyvyt ja taidot toteuttaa käyttäytyminen (Capability), 2. Tilaisuudet eli se fyysinen ja sosiaalinen ympäristö, joka mahdollistaa käyttäytymisen (Opportunity) ja 3. motivaation eli ne harkitut ja automaattiset mekanismit, jotka aktivoivat tai estävät käyttäytymisen ja muutoksen toteuttamiseen (Motivation). Jos jokin näistä puuttuu, muutos ei etene, solju. Ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavat siis sekä ympäristö (tilannetekijät) että hänen omat ominaisuutensa. Tätä synteesiä käyttäytymisen alkulähteistä kutsutaan käyttäytymisen muutospyöräksi COM-B-malliksi.


Elintapamuutoksen mekanismit ja foorumit sovitettuna käyttäytymisen muutospyörään.

Tässä mallissa on kuvattu elintapamuutoksen mekanismeja ja foorumeita käyttäytymisen muutospyörään sovellettuna. Käyttäytymisen muutospyörän (Behaviour Change Wheel) tarkoituksena on helpottaa käyttäytymisen muutokseen tähtäävien toimintojen suunnittelua ja parantaa niiden vaikuttavuutta.

Kuva: Marika Kaipainen mukaillen Käyttäytymisen muutospyörä. Toteutus: Image oy, 2021.

Elintapamuutoksen ytimessä on muutoksen ja käyttäytymisen alkulähde: meidän omat välittömät tapamme ja mahdollisuudet vaikuttaa ja muuttaa elintapojamme. Näitä ovat ne tiedot ja taidot sekä vahvuutemme ja sinnikyytemme toteuttaa muutokseen tarvittavat prosessit. Tähän sisältyy myös harkinta ja valintamme, johon kuuluu tietoinen suunnitteleminen ja arvioiminen (käsitykset siitä, mikä on hyväksi ja pahaksi) sekä myös tavat ja rutiinit, automatisoituneet ja rutinoituneet tunnereaktiot, halut, tarpeet, yllykkeet, estot sekä refleksit. Toki ytimessä on myös ympäristömme tarjoamat tilaisuudet, kuten aika, resurssit, paikat, ideat ja toteutumismahdollisuudet. Siellä ovat myös vuorovaikutukseen perustuvat tilaisuudet, sosiaaliset vihjeet ja kulttuuriset normit siitä miten asioista ajatellaan. 

Vaihe 1 : Käyttäytymisen ymmärtäminen

1. Määrittele ongelma.

2. Valitse kohteena oleva käyttäytyminen.

3. Täsmennä käyttäytymistavoite.

4. Tunnista alkulähteet, joiden täytyy muuttua, jotta käyttäytyminen muuttuu.

Seuraavalla kehällä on vaikuttamistoiminnot eli se kapasiteetti minkä muodostamme yhdessä sosiaalisesti ja kulttuurisesti. Näitä ovat tiedon ja ymmärryksen lisääminen ja välittäminen, myönteisten ja kielteisten tunteiden herättäminen tai toiminnan virittäminen keskustelun ja vuorovaikutuksen avulla, keinojen lisääminen ja esteiden vähentäminen niin, että mahdollisuudet osallistua paranee ja tilaisuudet toimia lisääntyvät, yhteiset säännöt, moraalihorisotti ja toinen toisillemme esimerkkinä ja muutosvoimana oleminen. 

Vaihe 2 : Interventiovaihtoehtojen tunnistaminen

5. Tunnista sopivat vaikuttamistoiminnot.

6. Tunnista sopivat politiikkatoimet.

Uloin taso on rakenteisiin liittyvä, suuren skaalan taso. Tähän kuuluvat lakien asettaminen ja muuttaminen, hallinnolliset säädökset ja toimintaperiaatteet, verotukselliset keinot ja muu sääntely, palveluiden määrä, monipuolisuus, laatu, saatavuus jne., fyysisen ja sosiaalisen ympäristön suunnittelu ja käytön ohjaus sekä tuotantoon ja siihen liittyvät ohjauskeinot. 

Vaihe 3 : Sisällön ja toteutuksen vaihtoehtojen tunnistaminen

7. Tunnista vaikuttavimmat ja sopivimmat muutostekniikat.

8. Tunnista vaikuttavin ja sopivin toteuttamistapa.

Tulokulma ei ole passivoiva ja kuuriluontoinen, vaan sellainen, jonka voi implementoida omaan elämään ilman ostamista/kuluttamista. Ajatusmaailman muutos. Ei sysätä tätä vastuuta päättäjille, vaan kaikki voivat lähteä mukaan. Meille on opetettu esimerkiksi ravintoympyrää vuosien ajan, mutta tulokset ihmisten arjessa ovat aika vähäisiä. Valistus on tärkeää, mutta jos halutaan iso muutos, jokaisen pitää saada henkilökohtainen oivallus, ja siitä syntyvää oikeaa motivaatiota.

Maijo

Muutokseen voi suhtautua oppimisprosessina, uusien käyttäytymismallien ja asenteiden oppimisprosessina. Oppiminen on verkkaista ja välillä tulee otettua myös takapakkia. Epäonnistumisista oppii. Ne ovat luonnollinen osa muutosta ja oppimisprosessia. 

Muutosprosessi voidaan käsittää alla olevien vaiheiden avulla. Muutosprosessi ei kuitenkaan välttämättä etene tässä järjestyksessä ja usein ihminen työstää useitakin vaiheita samanaikaisesti.

Tässä muutoksen vaiheiden esimerkkinä ajanvietekuluttaminen.

Harkintavaihe: Pohdiskele kuluttamisen roolia ja merkitystä identiteetillesi ja persoonallisuudellesi. Arvioi sitten kuluttamisen rooli uudelleen - minkälainen ihminen olet ilman, että kulutat? Vaikuttaako kuluttaminen negatiivisesti elämääsi? Kun listaat kuluttamisen hyvät ja huonot puolet, kummat korostuvat enemmän?

Valmisteluvaihe: Valmisteluvaiheessa on tärkeää miettiä, mitä hyötyjä kuluttamisen lopettaminen sinulle antaa. Valmisteluvaiheessa kannattaa päättää oma tavoite: halutko vähentää radikaalisti vai vähentää kohtuudella?

Jos kyseessä on kuluttaminen, joka on addiktio, jolla paikkaat jotain elämässäsi, on kuluttamista hyvä pohtia todella vakavasti. Ostelu/shoppailu voi tutkitusti kehittää shoppailuriippuvuuden. Riippuvuus kehittyy lähinnä siitä, miltä aivoissa tuntuu ostoksilla endorfiinien ja dopamiinin vapautuessa. Ajan myötä näistä tunteista voi tulla riippuvaiseksi. Jopa 10-15 prosenttia väestöstä voi olla alttiita näille tunteille. Et siis ole yksin.

Toimintavaihe: Mikä on tavoitteesi? Aseta kuluttamisen rajat. Ostos/kulutuspäiväkirja on hyvä apu tässä. Päiväkirjasta voit tarkkailla omaa kulutustasi. Päiväkirja kannustaa pohtimaan ja ymmärtämään kulutustottumuksiasi ja niiden vaikutuksia. Kirjaamalla ylös viikoittain mitä olet kuluttanut, saat todellisen läpileikkauksen ostoskoristasi, jonka sisältö voi yllättää. Kirjaa kaikki ostoksesi, ja arvioi mikä oli tarpeellista ja mikä ei. Kuinka monta ostostapahtumaa annat itsellesi luvan tehdä viikossa/kuukaudessa? Toimintavaiheessa on tavoitteena saada kuluttamiseen ja ostamiseen liittyvät ajatukset, tunteet ja käyttäytyminen hallintaan. Mieti, mitkä ajatukset ja käyttäytymismallit tuottavat sinulle onnistumisia ja jatka niiden vahvistamista.

Ylläpitovaihe: Tavoitteena on ongelmaa laukaisevien yllykkeiden eli riskitilanteiden hallinta. Kauppakeskuksen sijaan mene kirjastoon, museoon tai luontopolulle. Ylläpitovaiheestakin voi vielä olla hyvä pitää ostospäiväkirjaa. Oleellista on tarpeen ja halun erottaminen. Sitoutuminen kohtuukulutukseen ei välttämättä ole vaikeaa.

Kestämme ja toteutamme elintapamuutokset varmemmin, kun ne rakentuvat vanhojen rutiinien päälle, edes löyhästi.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportissa käsitellään sisäisen motivaation kolmea perustekijää, joita ovat kyvykkyys, autonomia ja yhteisöllisyys. Käsitteistä on arkikielessä kuvainnollisesti puhuttu myös vapautena, virtauksena ja vastuuna. 

Kyvykkyys tarkoittaa yksilön kokemusta siitä, että hän osaa asiansa ja on aikaansaava tekemisissään. Kyvykkääksi itsensä tunteva henkilö uskoo pystyvänsä suoriutumaan annetuista tehtävistä menestyksekkäästi. Koetun kyvykkyyden on todettu olevan suorassa yhteydessä parempaan lopputulokseen.

Omaehtoisuus tarkoittaa yksilön kokemusta siitä, että tekeminen on hänestä itsestään lähtöisin, eikä tunnu ulkoapäin ohjatulta. Motivaatio on lähtöisin yksilöstä itsestään eikä ympäristön tarjoamista palkkioista. Olennaista on, kokeeko henkilö tavoitteet omikseen.

Kolmas sisäisen motivaation lähde, yhteisöllisyys, pohjautuu yksilön tarpeeseen olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Yksilö on parhaimmillaan, kun hän kokee olevansa osana kannustavaa, turvallista ja lämminhenkistä yhteisöä. Motivaatio on siis vahvasti kytköksissä ympärillä oleviin ihmisiin

Miksi muutos ei onnistu, miksi emme onnistu, vaikka on tietoa, ymmärrystä ja halua - tahtotila ? Koska arvot eivät ole sanoja tai sloganeita, vaan keskustelua etiikasta ja siitä miten eletään ja toimitaan yhdessä ja erikseen, suhteessa itseesi, toisiin ja koko maailmaan. Ihmisiä ei voi käskyttää muuttumaan; emme muutu tai muuta toimintaamme käymättä jatkuvaa vuoropuhelua itsemme, toistemme ja ympäristömme kanssa. Paino on sanalla jatkuva, koska joka päivä voit valita ja tehdä toisin. Tässä lepää uudentavan oppimisen ydin.

Mitä tästä seuraa? on hyvä kysymys, kun pohdimme omaa toimintaamme kasvattajina ja opettajina. 

Ja lopulta - Aina voi mennä metsään ja aloittaa siitä mistä kaikki on lähtöisin ja syntynyt ja mihin meillä jokaisella tulee olla hyvä ja vastavuoroinen suhde. 
Niin siis todella mennä metsään, luontoon - vaikka jäkälän luo. 

Vastavuoroinen ja merkityksellinen luonto- ja ympäristösuhde on kestävän, kohtuullisen ja uudentavan elintavan perusta. Jokaisella meistä on luontosuhde. Millainen sinun luontosuhteesi on? 

Luontosuhde kertoo, miten luonto ilmenee elämässä, mikä on luonnon merkitys ja arvo sinulle.

Luontosuhde vaikuttaa myös siihen, miten kohtelemme luontoa ja suhtaudumme ympäristöön.

Luontoa ei voi tuottaa: se on, ja sen monimuotoisuutta pitää kunnioittaa ja vaalia. Samalla kunnioitamme itseämme ja suhdettamme luontoon. Olemme osa luontoa. Se ei ole sinua tai minua varte se on. Luonnolla on itseisarvo, elämämme perusta.

Willamon mukaan juuri ihmisten tapa erottaa itsensä muusta luonnosta on yksi syy ympäristökriiseihin. Ihmisistä ja eläimistä puhutaan erikseen, ja luontoa pidetään paikkana, johon voi vain mennä. Todellisuudessa me olemme eläimiä muiden joukossa ja luonnossa joka ikinen hetki.

- On samantekevää, ollaanko kauppakeskuksessa vai kuusimetsässä. Me hengitämme happea ja olemme luonnonlakien alaisia, Willamo selittää.

- Luonto ei saastu, se saastutetaan. Ilmasto ei lämpene, se lämmitetään.

Siinä on valtava ero. Vaikka teknologisella kehityksellä on tärkeä rooli maapallon pelastamisessa, se ei yksin riitä. Ajattelutavan ja maailmankuvan on muututtava.

Risto Willamo, Yliopisto-lehti 10/2020

Matkoja luontosuhteeseen!

Tietoiseen läsnäoloon!

Mitä paremmin tunnemme oman kehon, aistiaparaattimme ja sen toiminnan, ehkä jopa eläimellisyytemme, sitä kautta ja sen paremmin pystymme ymmärtämään, että on myös toisenlaisia tapoja havannoida ympäristöä ja olla vuorovaikutuksessa. Tämän ymmärtäminen lisää empatiaa muita olioita kohtaa. Luonto pääsee lähelle, pääsee luontoaan lähelle.