Lelutohtori koulutus

Lapsiperheille (ja ihan meille kaikille) suunnattu Lelutohtoreiden kohtuukulutuskasvatus on kuluttamisen kohtuullistamisen ja valintojen tiedostamisen reseptivihko ja lääkemääräys elintapamuutokseen. Kohtuukulutuskasvatus herättelee pohtimaan tarpeen ja haluamisen eroa, kyseenalaistaa tottumuksia ja tapoja ja pyrkii löytämään ratkaisuja kohti kohtuullisuutta.

Video on Lelutohtori hankkeen esittelyvideo Sitran Maapalloliigan finaalista. Video: Marika Tomu 2019.

Me Lelutohtorit teemme kohtuukulutuskasvatusta. Se on välittävien ja aktiivisten kansalaisten kasvattamista ja opastamista sekä kestävyyskriisiin moniin juonteisiin tarttumista elintapojen skaalalla - jokapäiväisessä elämässämme ja jokapäiväisissä päätöksissämme. Ei ole helppoa, mutta helpompaa kuin luulet!

Hämmentääkö kertakäyttökulttuuri ja tavaran loppumaton virta, mainonnan herättämät halut ja tarpeet? Onko tarve Konmarittaa vai haluatko jotain uutta kivaa?

Paras tapa on avata suu lompakon sijaan ja nostaa kohtuukulutus keskustelun keskiöön. Jokainen ostopäätös voi olla kohtuukulutuspäätös tai jopa ostamattajättämispäätös. Paras tapa pienentää kuluttamisen ympäristöhaittoja on ostaa vähemmän ja todelliseen tarpeeseen.

Lelutohtori sv :-)

Esittelemme tässä muutamia Kohtuukulutuksen Lelutohtoreiden hyväksi havaitsemia aiheita, reseptejä ja kysymyksiä. 

Monet kysymyksistä on suunnattu aikuisille, vanhemmille, sillä kasvattajina voimme antaa sen mitä meillä on. Oman suhteemme muuttaminen kulutukseen - itsemme, toisten ja tuhansien luonnonvarojen kulutukseen on kohtuukulutuskasvatuksen ytimessä. 

TEHTÄVÄ:

    Lataa tästä resepti.

    Aikuisen oma esimerkki kohtuullisuudesta ja kuluttamisesta on tärkeä malli lapselle. Myös luontoyhteys kehittyy varhaislapsuudessa ja aikuisen ja erityisesti vanhemman esimerkki on tässä merkityksellinen. Monesti luontoon lähtemättömyyden syynä on ajanpuute, useat haalitut harrastukset, jotka olisi helppo ja halpa korvata yksinkertaisesti menemällä metsään. Kiireisessä elämässä metsä rauhoittaa myös lasta ja toisaalta siellä on hyvä purkaa ylimääräistä energiaa ja rauhoittaa siten lapsiperheen vauhdikkaita iltoja.

      Vinkkejä aikuisille ja vanhemmille. 

    1. Kohtuullisuus:

    • Kohtuullisuutta voi oppia harjoittelemalla. Kohtuuttomuuden tunnistaa syyllisyydestä, syyttelystä, riittämättömyydestä, taaksepäin katsomisesta, kiireestä, väsymyksestä, uupumuksesta, vähättelystä, ankaruudesta, joustamattomuudesta, haluttomuudesta, palautumisen puute, voimakas kontrolli viestii kohtuuttomuudesta,  jne. Monet aikuiset tunnistavat nopeasti itsessään ja läheisissään kohtuuttomuuden. 
    • Vanhemman ja aikuisen tapa kohdella itseään antaa lapselle mallin ja toimii esimerkkinä niin hyvässä kuin pahassa. 
    • Itsestä huolehtiminen ja oman hyvinvoinnin ( ja itsensä) arvostaminen opitaan varhaislapsuudessa. Itsemyötätunto ja itsesäätely ovat vakaa elon perusta. Tämä vakaa perusta myös muovaa ja vaikuttaa siihen miten kohtelemme toisiamme ja luontoa.
    • Täydellisyyden tavoittelu on ansa, johon kuin varkain lankeaa. Itsensä kehittäminen saattaa muuttua pakkomielteiseksi suorittamiseksi. Tässä kohtuullisuuden ja kohtuuttomuuden erottaminen voi olla vaikeaa, kun elämää määrittää ulkoa päin tulevat ja sisäistetyt paineet ja vaatimukset. Toisinaan jopa hallitsematon kaikesta innostuminen ja kaikesta kiinnostuminen voi kääntyä suorittamiseksi, liika on liikkaa. On aika pysähtyä miettimään, mistä itselle hyvä ja mielekäs elämä koostuu. 
    • Itsensä ja toisten kiittäminen ja kannustaminen, lempeys ja ymmärtävä mieli itseä ja toisia kohtaan ovat parasta lääkettä kohtuuttomuudelle.
    • Ruokaan ja ruokailuun liittyy paljon erilaisia kohtuullisuuden ja kohtuuttomuuden elementtejä. Oman itsensä ja planeettamme hyvinvointi ja kulutus ovat näissä keskeisesti läsnä. 

    2. Luontoyhteys:

    • Vanhemmat edesauttavat luontosuhteen rakentumista välittämällä lapselle arvoja ja asenteita luontoa kohtaan. 
    • Lapsena saatujen kokemusten ja havaintojen pohjalle rakentuu luontoyhteys.
    • Perheen, kasvuympäristön ja koulun merkitys on suuri luontoyhteyden rakentumisessa. Ajanpuute ja kiire ovat monesti luontoon lähtemättömyyden syynä. Moni harrastus olisi helppo ja halpa korvata yksinkertaisesti menemällä metsään. Kiireisessä elämässä metsä rauhoittaa myös lasta ja toisaalta siellä on hyvä purkaa ylimääräistä energiaa ja rauhoittaa siten lapsiperheen vauhdikkaita iltoja.
    • Kasvuympäristöt (oma piha, koulun piha, lähiluonto, mökkeily...), luontoliikunta (retkeily, vesillä olo, mökkeily...), luonnossa tekeminen (hiihto, suunnistus, retkeily...) ja luonnon antimista yhdessä tekeminen (sieni- ja marjaretket, piha- ja puutarhatyöt, ruoanlaitto, kalastus, lumityöt...) ovat luontoyhteyttä kasvattavia ja vahvistavia kokemuksia.
    • Koulussa ja varhaiskasvatuksessa luontoyhteyttä on mahdollista edistää ympäristökasvatuksella ja tiedolla luonnosta (kiinnostuksen herääminen). 
    • Luontoyhteydestä lisää ja muutama harjoitus. 

    3. Kuluttaminen:

    • Lapsen kasvu kuluttajaksi alkaa jo vauvana. Ensimmäiset ostopyynnöt lapsi esittää, kun oppii puhumaan. Brändejä ja logoja lapset tunnistavat jo ennen puhumaan oppimista.
    • Lapselle voi opettaa, että kuluttamisessa on kyse siitä, onko varaa ostaa joku tuote ja tarvitaanko sitä oikeasti. Toisaalta kuluttaminen pitäisi esittää lapsille tavallisena, arkipäiväisenä asiana, niin että se ei ole houkutteleva kielletty hedelmä, jolla palkitaan (itsesäätely).
    • Lasten ei tarvitse olla aina mukana kauppareissuilla näkemässä houkuttelevia tuotteita. Monille vanhemmille on vaikeaa vastustaa lapsen halua ja tahtoa. Toisaalta on ihan yhtä vaikeaa hillitä itseään, kummeja tai isovanhempia. 
    • Säästäminen ja kulutuksen vähentäminen pitää aloittaa itsestä. Lapsi ei osta leluja, aikuiset ostavat. Tavara tulee kotiin ostamalla ja lahjoina. Lahja voi olla aineeton. Aineettomia lahjoja löytyy annajotainmuuta.fi sivuilta.
    • Tavaravyöry pysyy myös kurissa, kun tekee lasten kanssa asioita: liikkuu, leikkii ja retkeilee luonnossa. Leikki on elintärkeää lapsen kehitykselle. Aikuisellekin leikki tekee hyvää. Puhumattakaan retkestä lähiluontoon.
    • Kaupallisuus ei ole aina paha ja huono asia. Tuotteistetut lelut voivat tuoda turvaa, jatkuvuutta ja leikkiin syvyyttä. Samat tutut hahmot toistuvat tv-sarjassa, elokuvassa ja leluissa.
    • Lapsi on alttiimpi mainonnalle kuin aikuinen. Lapsille pitäisi jo pienestä pitäen selittää, mitä mainokset ovat ja mikä niiden tarkoitus on. Yhdessä on keskustella mainoksista ja miettiä miksi ne ovat sellaisia.
    • Kuluttamisesta ja kulutuskulttuurista lisää kohtuukulutuksen sivuilla. 

    Mikä ja millainen on hyvä lelu?

    TEHTÄVÄ:

    Lataa tästä resepti lapselle.

    Ostamisesta harkitsemiseen -muutokseen voisi suhtautua oppimisprosessina, uusien käyttäytymismallien ja asenteiden oppimisprosessina. Oppiminen on verkkaista ja välillä tulee otettua myös takapakkia. Epäonnistumisista oppii. Ne ovat luonnollinen osa muutosta ja oppimisprosessia. 

    Muutosprosessi voidaan käsittää alla olevien vaiheiden avulla. Muutosprosessi ei kuitenkaan välttämättä etene tässä järjestyksessä ja usein ihminen työstää useitakin vaiheita samanaikaisesti.

    Tässä muutoksen vaiheiden esimerkkinä ajanvietekuluttaminen.

    Harkintavaihe: Pohdiskele kuluttamisen roolia ja merkitystä identiteetillesi ja persoonallisuudellesi. Arvioi sitten kuluttamisen rooli uudelleen - minkälainen ihminen olet ilman, että kulutat? Vaikuttaako kuluttaminen negatiivisesti elämääsi? Kun listaat kuluttamisen hyvät ja huonot puolet, kummat korostuvat enemmän?

    Valmisteluvaihe: Valmisteluvaiheessa on tärkeää miettiä, mitä hyötyjä kuluttamisen lopettaminen sinulle antaa. Valmisteluvaiheessa kannattaa päättää oma tavoite: halutko vähentää radikaalisti vai vähentää kohtuudella?

    Jos kyseessä on kuluttaminen, joka on addiktio, jolla paikkaat jotain elämässäsi, on kuluttamista hyvä pohtia todella vakavasti. Ostelu/shoppailu voi tutkitusti kehittää shoppailuriippuvuuden. Riippuvuus kehittyy lähinnä siitä, miltä aivoissa tuntuu ostoksilla endorfiinien ja dopamiinin vapautuessa. Ajan myötä näistä tunteista voi tulla riippuvaiseksi. Jopa 10-15 prosenttia väestöstä voi olla alttiita näille tunteille. Et siis ole yksin.

    Toimintavaihe: Mikä on tavoitteesi? Aseta kuluttamisen rajat. Ostos/kulutuspäiväkirja on hyvä apu tässä. Päiväkirjasta voit tarkkailla omaa kulutustasi. Päiväkirja kannustaa pohtimaan ja ymmärtämään kulutustottumuksiasi ja niiden vaikutuksia. Kirjaamalla ylös viikoittain mitä olet kuluttanut, saat todellisen läpileikkauksen ostoskoristasi, jonka sisältö voi yllättää. Kirjaa kaikki ostoksesi, ja arvioi mikä oli tarpeellista ja mikä ei. Kuinka monta ostostapahtumaa annat itsellesi luvan tehdä viikossa/kuukaudessa? Toimintavaiheessa on tavoitteena saada kuluttamiseen ja ostamiseen liittyvät ajatukset, tunteet ja käyttäytyminen hallintaan. Mieti, mitkä ajatukset ja käyttäytymismallit tuottavat sinulle onnistumisia ja jatka niiden vahvistamista.

    Ylläpitovaihe: Tavoitteena on ongelmaa laukaisevien yllykkeiden eli riskitilanteiden hallinta. Kauppakeskuksen sijaan mene kirjastoon, museoon tai luontopolulle. Ylläpitovaiheestakin voi vielä olla hyvä pitää ostospäiväkirjaa. Oleellista on tarpeen ja halun erottaminen. Sitoutuminen kohtuukulutukseen ei välttämättä ole vaikeaa.

    Kestämme ja toteutamme elintapamuutokset varmemmin, kun ne rakentuvat vanhojen rutiinien päälle, edes löyhästi. Repsahdus on valitettavan välttämätöntä, tai ainakin siihen on hyvä varautua. On hyvä miettiä miten suhtautuu repsahduksiin. Repsahduksia tulee, kun tahto tutisee ja sosiaalinen paine on suuri. Vanhat shoppailun toimintamallit ohjaavat käyttäytymistämme, ne ovat tuttuja ja väsyneenä huomaamatta saattaa hakea piristystä ostaen. Repsahdukseen suuntautuminen kuin oppimiskokemukseen auttaa suuntaamaan tavoitetta kohti. Ei kannata jäädä vatvomaan pettymystä.